Kokonaisella kolmen ja puolen päivän kokemuksella Japanista (lue: Tokiosta), uskallan arvostella koko maan tältä istumalta.

Kieli – tiesin etukäteen, etteivät japanilaiset osaa hyvin englantia, enkä itse lainkaan japania. Osasin siis varautua siihen. En kuitenkaan osannut varautua siihen avuttomuuteen, kun ei ole mitään mahdollisuuksia ymmärtää, ei edes kirjaimia. Kun pantomiimikään ei auttanut, oli pari kertaa pakko nostaa kädet ylös ja poistua paikalta.

Anime, manga, pelit – Akihabaran kaupunginosaa kutsutaan myös nimellä Electric Town, koska se on pyhitetty japanilaisille sarjakuville ja monikerroksisille peliluolille. Sarjakuvat ok, peliluolat ok – mutta ihmiset pelaavat kännyköillään pelejä koko ajan. Animea tai söpöjä piirroshahmoja on joka puolella – jopa metron virallisia ohjeita sulostuttaa vaaleanpunaiset otukset ja asemien kuulutus on videopelimäistä tilpatusta. Hämmentävintä noissa piirroshahmoissa on, että ne ovat yleensä suurisilmäisiä koulutyttöjä melkoisen seksikkäissä vaatteissa ja asennoissa. WTF? Otaku on termi ihmiselle, joka viettää suurimman osan ajastaan sarjakuvien ja videopelien seurassa. Tästä varmaan on jotain tieteellistä tutkimusta, mutta minusta tämä on silkkaa eskapismia, pakoa ylitiheästä asutuksesta ja käytösetikettien viidakosta.

Shoppailu, muoti, goth lolis – Tokio is all about consumption. Ja tokiolaiset rakastavat pukeutua persoonallisesti ja rohkeasti. Siinä missä Ginza on Tokion 5th Avenue, niin Harajuku on tunnettu uusimmista ja provosoivista trendeistä. Sen kuuluisin tyyli on goth-lolis, eli gothic-lolitas. Lue uudelleen edellisen kappaleen lause seksikkäistä koulutytöistä- ei lisättävää. Tai on lisättävää, tämä huippuunsa viety persoonallisuus pukeutumisessa on oman teoriani mukaan korostettua individualismia ja itsensä esille tuomista lähes 40(!!!) miljoonan hengen megapolissa. Kyllä siinä pikkupitäjän tyttökin tuntee olonsa muurahaiseksi, kun Shibuyan ihmismassoja katselee.

Ruoka – henkilökohtaisesti suurin pettymys. Tähän saakka olen valheellisesti luullut, että yksi lempikeittiöistäni on japanilainen ruoka. Rakastan erilaisia värikkäitä sushirollseja, joissa on kalan lisäksi kurkkua, avokadoa, mangoa. Tuna-tataki tai black cod with miso vievät kieleni mennessään. Mutta olen näköjään rakastanut japanilaista ”tex-mexia”. Siinä missä odotin näkeväni mitä mielikuvituksellisimpia sushiannoksia, useimpien ravintolojen sushi oli pelkästään nigiriä ja muutama muu ei_niin_houkutteleva annos. Ylipäänsä useimmat ravintolat ovat jonkin sortin huonolaatuista lihaa, tempuraa, nuudelimössöä, tms. ja viimeistään kaikkien ravintolojen edessä olevat muoviannokset tappavat ruokahalun. Silti urhoollisesti söimme joka päivä vain japanilaista ruokaa – viimeisenä päivänä pitkin hampain.

Sää – kolmesta ja puolesta päivästä yhtenä ei satanut vettä. Viimeisenä päivänä vettä tuli kaatamalla koko päivän, lämpötilan huidelleen jossain kymmenen asteen paikkeilla. Ja kyllä vain, voin laittaa säänkin Japanin piikkiin! 

Mutta mättääkö todella?

Siisteys ja turvallisuus – Tokio on todella siisti kaupunki, kaduilla ja julkisissa kulkuvälineissä ei saa syödä, juoda tai polttaa. Kadut, vessat, metrot ovat aina siistejä. Kaupungissa tuntuu kaikkialla turvalliselta ja ihmiset eivät kiinnitä turisteihin (tai toisiin ihmisiin ylipäänsä) mitään huomiota.

Loogisuus – Japanin metrokartta näyttää tältä ja siltikin kulkeminen on superhelppoa. Kaikki on hyvin LOOGISTA, niin lentokentällä, metrossa kuin tavarataloissakin. Turistilta iso plussa!

Monipuolisuus – Tokiosta löytyy kaikkea! Shinjukun ja Shibuyan ihmisshelv…paljoudesta olet yhtäkkiä satumaisten kirsikkapuiden ympäröimänä Shinjuku Gyoenissa. Monta kerrosta maan alla olevasta maailman suurimmasta mangakaupasta olet pian Ropongin uuden sukupolven kauppakeskuksessa.

Historia – Japanin mystinen historia samuroineen, shoguneineen, geishoineen ja ninjoineen tuntuu Tokiossakin esimerksiksi Meiji Shrinessa ja Imperial Palacen ympärillä. Ilmeisesti temppelit ovat erityisen kiehtovia Kiotossa ja muilla saarilla.

Cherry Blossom ja luonto – kylmän kevään vuoksi cherry blossom oli paikoitellen vielä nähtävillä. Kaunista! Seuraavalla Japanin reissulla on ohjelmassa ainakin Mt. Fujille patikoiminen.

Kaikenkaikkiaan Japani oli mielenkiintoinen tuttavuus. Rakkaus ei roihahtanut ensisilmäyksellä, mutta nyt olen entistäkin motivoituneempi vierailemaan siellä uudelleen. Haluan antaa toisen mahdollisuuden ja jättää Tokion väliin kiertäen muita saaria ja kaupunkeja. Ei kun pitää Tokiossakin vielä käydä, kun jäi se Shinjuku East ja karaoket väliin. Land of the Rising Sun – We shall meet again!