Kiivien maassa

Alun perin tarkoitus oli tehdä useampikin postaus Uudesta-Seelannista (niin kuin täällä uhosin), mutta koska olemme jo vahvasti laskeutuneet Japaniin niin tämä olkoon pikainen yhteenveto viimeisestä kymmenestä päivästä.

Ensimmäisinä päivinä tutustuimme Pohjois-Saaren keskiosaan, joka on tunnettu kuumista lähteistä, extremeaktiviteeteistä, maorikulttuurista sekä tulivuorista. Meidän kohdalla se tarkoitti mm. Great Lake Taupon sinisyyden ihmettelyä, kun taas ”Ihmispallolla” (zorbing) laskeminen Rotoruassa, Tongariron ylitys (oma juttunsa kuvineen täällä) ja Waitomon luolastoissa seikkailu hoitivat extreme-puolen.

DSC04945.jpg

DSC04954.jpg

DSC04931.jpg

black water.jpg

Ylängoiltä laskeuduimme rannikolle ja Napieriin, jossa nautimme mm. viinitilojen antimista (siitä kirjoittelin täällä). Napierista jatkoimme alas aivan Pohjois-Saaren eteläkärkeen. Wellingtonin vilpoisa merituuli muistutti Helsinkiä ja Te Papan (ilmaisessa!!!) museossa opimme Uuden-Seelannin kulttuurin monimuotoisuudesta.

DSC05082.jpg

DSC05093.jpg

Wellingtonista ajelimme takaisin ylös ja Aucklandiin. Aucklandissa on hyvät vibat! Vettä on ympäriinsä ja vanhaa teollisuussatamaa on trendikkään kulmikkasti restauroita koko kansan olohuoneeksi. auckland.jpg

DSC05170.jpg

Ihan loppuun sitten vielä se KIIVI (eng. kiwi)! Uusiseelantilaisia kutsutaan siis nimellä kiwi tuon poloisen siivettömän linnun perusteella. Se on arka yöeläin, joka elää vain Uudessa-Seelannissa ja on myös Uuden-Seelannin kansalliseläin. En voinut lähteä Uudesta-Seelannista ilman näkemättä oikeaa kiiviä ja viimeisenä päivänä suuntasimme ihan vain kiivin vuoksi Aucklandin eläintarhaan ja sieltä se löytyi. Kiitos Uusi-Seelanti, mahtavat 10 päivää.  Happens next: Japan.

kiwi.jpg

Kulttuuri Matkat

Yön pimeinä tunteina

En saanut unta viime yönä. Jotenkin ajatukset alkoivat harhailemaan Portlandiin. Niihin vajaaseen kolmeen aurinkoiseen viikkoon. Mietin seikkailuja siskoni kanssa piikityksineen ja Oregonia ihmetellen. Mietin vaaleanpunaisena kukkivia puita ajellessamme tapaamaan sijaissynnytystoimistoa ja Ruthia. Mietin sitä kutkuttavaa onnen ja ilon tunnetta, joka täytti koko Portlandin noina päivinä. Aurinkoisina päivinä. 

Vavahduin pimeään hotellihuoneeseen leveä hymy kasvoillani. Sitten mielen täytti hotellihuoneen sankka pimeys. Heräsin uuteen aamuun ja vakuuttelin itselleni, että kaikki tulee menemään mahtavasti! Ihan varmasti.

Perhe Raskaus ja synnytys