Yksi Uuden-Seelannin aktiviteeteistamme oli Tongariro – vuoren valloitus. Tongariro Alpine Crossing on 19 kilometrin mittainen päivävaellus aktiivisen tulivuoren yli. Vaellus alkaa ja päättyy eri puolilta vuorea, joten siihen on varattava shuttle / pickup – palvelu etukäteen, mutta se ei ole vaikeaa ja palveluntarjoajia on alueella useita. Me majoituimme edellisen yön kansallispuistossa sijaitsevassa Tongariro Discovery Lodgessa, jotka myös tarjosivat shuttle – servicen (yöpyminen maksoi NZD 32 ja shuttle NZD 35 / hlö). Ylläoleva kuva savuasta tulivuoresta on napattu edellisenä päivänä alueelle saavuttaessa (huom. ei Tongariro vaan matalampi vuori) – oi mikä ihana auringonpaiste!

Tongariro alkaa Mangatepopon autoparkista ja aamuseitsemältä auringon noustessa olimme paikalle monen muun vaeltajan kanssa. Edellisen päivän auringonpaiste oli valitettavasti historiaa ja vankka sumu enteili kylmänkosteaa vuoren ylitystä. Ensimmäiset kilometrit Soda Springseille oli mukavaa ja leppoisaa kävelyä ja lämmittelyä. Tyyntä myrskyn edellä…

Soda Springsin jälkeen alkaa varsinainen könyäminen. Alku oli todella hikistä hommaa pitkän nousun ja kostean ilman kanssa, joka ylemmäksi mentyä muuttui kylmemmäksi ja kylmemmäksi. Sitten meno alkoikin olla vaativampaa, koska vuoren huippua lähestyttäessä tuuli yltyi todella kovaksi ja välillä oli pakko tarrata seinämästä kiinni, kun se tuntui riepottelevan rinteestä alas! Samalla ilma oli muuttunut hyisevän kylmäksi ja alla olevassa kuvassa näkyvät tyylikkäät golf(!!!!)käsineet eivät paljoa auttaneet (siis mehän olemme reilut kolme kuukautta reissussa, joten jokaisella vaatekappaleella tulee olla useampi käyttötarkoitus!). Niin ja näkyvyys oli myös sen muutaman metriä…Huipulle päästyä keli alkoi hieman kohentumaan ja näimmekin jo jotain. Ensimmäiset muutama sata metriä liu’utaan alas laavahiekkaa ja sai olla kieli keskellä suuta, ettei jalat menneet alta. Mies vetäisi ainakin kerran hienosta ahterilleen (ei sattunut!) 😀 Yhtäkkiä ilma myös täyttyi rikin hajusta, joten tiesimme olevamme tuliperäisellä alueella.

Vaellus on siitä epäkiitollisen kiitollinen, että varsinainen huippukohta on hyvissä ajoin ennen vaelluksen puoltaväliä ja loppu on muutaman tunnin matka alas Ketetahin autoparkkiin. Koko reissu oli tosi tuulinen ja se ei houkuttanut varsinaisesti pitämään breikkiä, joten me vedimme koko vajaan 20km oikeastaan ilman taukoa. Välillä nappasimme energiapatukan ja juotavaa ja kerran pysähdyimme vessaan (reitillä on vain kaksi mahdollisuutta joko alun Soda Springsillä tai lopun Ketetahi Hutilla). Aikaa meillä ei mennyt edes viittä tuntia ja olimmekin hyvissä ajoin ennen ensimmäistä pick-up bussia jo odottamassa.

Tongariro Alpine Crossing ei vedä vertoja Kalalaun kokemukselle ja siinä missä vaellus itse on hieman helpompi kuin Kalalau, niin sääolosuhteet ovat paljon vaativammat. Kylmimmillään huipulla tuulen vuoksi oltiin hieman miinusasteilla – ja sen kyllä tunsi! Mutta majoituspaikkaan päästyä oli kyllä hyvä olo, Tongariro Alpine Crossing – checked!