Island Fever in Bora Bora

Oletteko kuulleet termistä Island Fever? Ymmärtääkseni sen alkuperäinen merkitys on ahdistus ajatuksesta, että on jumissa saarella. Meille Island Feverillä on hieman positiivisempi kalske. Olemme toki saarella, mutta vapaavalintaisesti emme tee mitään. Laiskottelemme.

dsc04693.jpg

Tälle laiskottelulle on myös omat, erinomaisen hyvät, syynsä.

  1. Olemme saarella tai oikeammin motulla. Motut ovat varsinaista Bora Boran saarta ympäröiviä kapeita hiekkasaaria. Täällä ei oikeastaan ole mitään muuta kuin resorttimme ja ympärillä kimmeltävä meri. Turha siis suunnitella vaelluksia, shoppailua, nähtävyyksiä. 
  2. Täällä kaikki on kallista. Sukellusretket ovat puolta kalliimpia kuin esimerkiksi Hawajilla. Myös snorklausretket ja muut ovat melkoisen hintavia. Resort sen sijaan itse tarjoaa ilmaiseksi kuntosalin, tenniskentän, kajakkeja, SUP – lautoja.
  3. Resorttimme on paratiisi. Kaikilla mukavuuksilla varustetun bungalowimme terassilta voimme hypätä turkoosiin mereen. Aurinko porottaa, laineet liplattavat. Resortissa on myös hiekkaranta aurinkotuoleineen, uima-allas alue pehmustettuine katoksineen. Niin ja ilmainen wi-fi…

Päivämme ovat alkaneet urheillen. Aamulla olemme käyneet kuntosalilla tai tehneet vajaan tunnin Insanity – treenin. Tämän jälkeen supernälkäisinä olemme sukeltaneet resortin aamupalabuffaan, joka kivasti on auki 11 saakka. Päivän aikana makoilemme bungalowimme terassilla, lukien, surffaillen tai bloggaillen. Ehkä pelaamme scrabblea uima-altaalla. Uimme, bongailemme rauskuja ja lisäilemme aurinkorasvaa. Iltapäivän pehmeämmän auringon aikaan olemme käyneet kajakeilla tai SUP:lla soutelemassa. 

Tänne saapuessamme mietimme sukellusreissua tai edes päiväretkeä snorklaamaan. Hotellilta pääsee kerran päivässä puolen tunnin venematkan päähän varsinaiselle saarelle, sen ainoaan pikkukylään katselemaan paikallisia käsitöitä, ravintolaan, ruokakauppaan. Ensin harkitsimme tätäkin, mutta se haukkaisi kokonaiset neljä tuntia tehokkaasta laiskottelustamme. Island fever, you know…

DSC04745.jpg

DSC04713.jpg

DSC04783.jpg

Kulttuuri Matkat

Vuoden päivät

wefff.jpg

28. maaliskuuta 2014.

Meille se avautui aurinkoisena ja keväisenä perjantaiaamuna. Vihkiminen tapahtui puoliltapäivin. Tilaisuus oli kaunis, lyhyt ja intiimi. Kyllä siinä morsiamella vähän huulikin väpätti. Vihkimisessä paikalla olivat ainoastaan kaaso, bestman, molempien vanhemmat ja sisarukset, sekä mieheni isovanhemmat. 

Vihkimisen jälkeen kävelimme läheiseen puistoon poksauttamaan kuovuvat. Illalla oli juhlien vuoro. Paikalla oli suuri joukko ystäviämme, sekä mieheni sukulaisia. Juhlat olivat rennot, koska varsinainen kirkkovihkiminen tapahtuisi vasta kesällä Suomessa. Tanssimme, nauroimme ja pidimme hauskaa aamuviiteen. Etukäteen mietimme mieheni kanssa, että naimisiinmeno on sen verran kova juttu elämänkaaressa, että sitä pitää juhlia kunnolla ja antaumuksella!

kuva häät.jpg

Vuoden päivät naimisissa, vaimona. Vanhasta sukunimestäni luovuin sydän itkien, mutta päätin ottaa mieheni sukunimen, koska nyt olisimme tiimi, joukkue. Pitäisimme yhtä niin ylä- kuin alamäessäkin. Vuosi on mennyt nopeasti ja rouvana olo on ollut paljon luontevampaa kuin olisin koskaan odottanut. Olemme olleet yhdessä reilut kahdeksan vuotta, omistusasunnon ja pankkilainan allekirjoitimme reilut pari vuotta sitten, joten sen suhteen tässä ollaan oltu tositarkoituksella jo jonkin aikaa. 

Emme ole täydellisiä ja avioliittomme ei ole täydellinen. Sellaista tuskin onkaan. Mutta on helpottavaa ja rohkaisevaa huomata, että tässä todellakin ollaan yhdessä. Lapsiprojektimme on vain vahvistanut tätä tunnetta. Me olemme oikealla tiellä. Me olemme valmiit ottamaan seuraavan askeleen. 

Kiitos tästä vuodesta. Rakastan sinua! (ja hän ei valitettavasti ymmärrä suomea…)

paty 2.jpg

 

 

Suhteet Rakkaus