Puolivuotiskatsaus

Reilu puoli vuotta sitten otimme ensimmäiset konkreettiset askeleet matkallamme perheeksi sijaissynnytyksen kautta. Tällöin aloitimme intensiivisen etsinnän netissä sopivan toimiston löytämiseksi. Ajatus päiväkirjasta tai blogista kyti mielessäni ja jo ihan prosessin alussa aloin kirjoittelemaan tapahtumia ylös, joskus kokonaisina teksteina, joskus vain ranskalaisina viivoina. Halusin pukea tuntoni sanoiksi. Halusin dokumentoida koko projektin. Projektin, joka samalla kutkutti mieltä ja toi innostuksen punan poskille, mutta samalla pelotti valtavasti.

Ensimmäinen varsinainen postaus tapahtui vasta joulukuun alussa nimellä ”Matka”. Nyt olemme olleet tällä matkalla puoli vuotta ja on aika tehdä pieni välitilinpäätös ja listata tähänastiset huippuhetket ja pohjakosketukset.

Aivan alussa keräsimme tietoa prosessista, eri toimistoista sekä myös oikeuksistamme aioittuina vanhempina. Melko pian päädyimme aloittamaan yhteistyön Portlandissa sijaitsevan NWSC:n kanssa. Heti toimiston valinnan jälkeen tuli myös aika miettiä munasolun luovuttajaa, sillä minun androgeeni resistenssin vuoksi en voi saada omaa biologista lasta. Alun ahdistavien rekisteriselausten päätimme pyytää siskoani munasolun luovuttajaksi ja onneksemme hän suostui.

Siinä missä siskoni munasoluprosessi eteni tasaisesti, sijaissynnyttäjän löytäminen kesti odotettua kauemmin. Tämä alkoi jo hieman turhauttaa… Pitkin talvea minua myös mietitytti geenit ja geeniperimä, sekä niiden yltiöpäinen testaus, joka huipentui DNA – testeihin.

Lopulta koitti helmikuun loppu ja suuri reissumme alkoi – lähdimme siskon kanssa Portlandiin, jossa varsinaiset munasolun luovutukseen johtavat hoidot aloitettiin piikityksineen. Mieheni liittyi joukkoon myöhemmin ja kolmestaan tutustuimme Oregonin ihmeisiinKaikki sujui loistavasti ja siskoltani onnistuneesti punkteerattiin huikeat 23 munasolua. Aurigonpaisteinen Portland helli meitä myös sijaissynnyttäjän suhteen – ensimmäinen tapaaminen Ruthin kanssa oli menestys ja molemmat olimme valmiit aloittamaan yhteistyön. Kunnes kohtalo puuttui peliin ja Ruth joutui jättäytymään prosessista pois...

Nyt olemme reppureissullamme maailman toisella puolen ja meillä on seitsemän superalkiota pakastettuna. Lapsentekoainekset ovat valmiina ja odottelemme kärsimättömänä sijaissynnyttäjän löytymistä. Toivottavasti tarina saa jatkoa piakkoin!

Perhe Raskaus ja synnytys

Superalkiot

Saimme juuri iloisia uutisia embryologeilta – kaikki seitsemän testattua alkiotamme ovat erinomaista laatua! Tämä siis tarkoittaa, että voimme tehdä ainakin kolme yritystä (kahden alkion siirtoon), ennen kuin lapsentekoainekset ovat lopussa. Siskoni voi siis ainakin toistaiseksi hengähtää, ja toivottavasti hänen supermunasolunsa riittävät.

Tarkalleen ottaen alkoiden laatu on alla olevan emailin mukainen (meili embryologilta). Itselleni nämä koodit ja rankkaukset ovat aikalailla hepreaa, mutta löysimme hieman osviittaa täältä. Pyysin myös embryologiltamme hieman lisätietoa, mutta hän ei ehtinyt vielä palata asiaan (minulla on niin kiire postata tämä koko maailmalle!). Joka tapauksessa, viimeinen lause on varmaan tärkein – kaikilla on samat, hyvät mahdollisuudet johtaa raskauteen.

”As far as the grading of the embryos, they were all of excellent quality; in order to get to the biopsy stage, they must be robust embryos. Specifically, there was four 5AA embryos, one 6AA, and two 6BA embryos. We would expect all these embryos to have an equal chance at generating a pregnancy :-)”

Ai niin – tiedämme myös näiden alkioiden sukupuolet! Meillä on viisi poika-alkiota (XY) ja kaksi tyttöalkiota (XX). Eli ainakin kaksi kertaa voimme yrittää tyttöä ja poikaa, tämä olisi meidän haaveemme. Jonkun romantikon mielestä saattaa olla ikävää tietää kaikki jo tässä vaiheessa, eikä mitään jätetä yllätyksen varaan. No, tässä prosessissa ei nimenomaan haluta jättää mitään yllätyksen varaan ja kaikki testataan ja tiedetään etukäteen. Mutta eipä tämä prosessi muutenkaan niin romanttinen ole… ainakaan siihen tavalliseen tapaan verrattuna.

Ja mitä tulee aikaisempaan pohdintaan mahdollisesta riskistä, että XY – alkioilla on sama androgeeni resistenssi kuin minulla (siitä kirjoittelin täällä), niin luultavimmin otamme tämän minimaalisen riskin ja yritämme poikaa myös. Mutta tästä haluamme vielä kerran keskustella geeniasiantuntijan kanssa, kun siirto alkaa olla ajankohtaisempi.

Toivottavasti nämä hyvät uutiset saavat jatkoa piakkoin. Toistaiseksi emme ole kuulleet mitään sijaissynnytystoimistoltamme kuinka prosessi on edennyt (ilmeisesti se ei siis ole edennyt, koska emme mitään ole kuulleet…). Mutta hyvä mieli nyt tästä, taas ollaan vauvanaskel (baby step) lähempänä perhettä.

Perhe Raskaus ja synnytys