Kalalau – trail on yksi maailman kauneimmista vaellusreiteistä, mutta myös yksi vaarallisimmista. Reitti on 11 mailia (n.18km) suuntaansa, eli 22 mailia (36km) yhteensä. Kalalau on Hawaiin Kauain saarella, ja kulkee jyrkkien kallioiden ja kahden laakson läpi lopulta Kalalaun laaksoon. Kalalaun laaksoon pääsee maateitse ainoastaan tuon 11 mailin mittaisen, haastavan vaelluksen kautta. Hyvällä merisäällä sinne pääsee myös vesiteitse.

Me vuokrasimme teltan, rinkat ja muun tarvittavan airbnb:n kautta ja starttasimme matkaan perjantaiaamuna noin klo 8.30. Edellisenä päivänä olimme saapuneet San Franciscosta Kauaille ja yövyimme ensimmäisen yön teltassa Ha’enan camping – alueella. Ensimmäinen yö oli tuulinen ja kylmä, myös vettä vihmoi illan aikaan, joten hieman pelonsekaisin mielin valmistauduimme seuraavan päivän koitokseen.

Ensimmäinen aamu avautui hieman pilvisenä, mutta se ei haitannut, koska ilma oli viileämpi ja mukava kävelyyn rinkat selässä (kuvan henkilöt ovat ensimmäisen etapin päiväretkeilijöitä, heillä ei ole telttaa mukana). Maisemat olivat melkoisen upeat heti ensimetreiltä!

Kuvassa näkyy hieman polkujen leveyttä reitin varrelta. Koko vaelluksen pelottavin kohta on noin 7 mailin tietämillä oleva ns. Crawlers Ledge (youtubesta esim. tämä klippi), jossa mennään todella kapeaa, epätasaista kallionreunaa alla oleva meri pauhaten ja puuskittainen tuuli horjuttaessa tasapainoa. Itseäni ei kyllä naurattanut yhtään tuossa kohdassa, meno- tai tulomatkalla, vaan tiukasti yritin saada otetta kallioseinästä ja nojata siihen, ja katsoa askeliani yksi kerrallaan…

Kalalaun laaksoon saavuimme kolmen jälkeen (yllä olevassa kuvassa minä itse!). Laaksossa on upea hiekkaranta ja vesiputous ja se onkin hippien ”pyhiinvaelluskohde”. Melkoinen flower power siellä vallitsikin – osa porukkaa on täysin alasti, osa porukkaa asuu laakson uumenissa kuukausia! Alueella ei kuulu mikään puhelinverkko, siellä ei luonnollisesti ole vesijohtoja tai sähköä, eli hyvin alkukantaisesti homma toimii.

Löysimme kivan paikan leiriytyä valmiilla nuotiopaikalla hieman kauempaa varsinaisesta camp groundista. Vaatteet kuivumaan, hyppy Kalalau – jokeen ja teltta pystyyn! 

Ilta meni fiilistellen ja nuotiolla ruokaa valmistaen. Olimme sen verran hmm.. mukavuuden haluisia (tyhmiä?), että kannoimme punaviinipullon mukanamme. Oli kyllä aika helmi fiilis nauttia punaviinia leirinuotiolla, upea tähtitaivas ja luonto ympärillä. Aamulla heräsin jo viiden aikaan laittamaan nuotiota pystyyn aamupuuron ja kahvin keittoa varten. Mieheni jatkoi vielä uniaan, mutta minä fiilistelin vielä mystistä aamuyön hetkeä (kuva alla) ja tunsin olevani todellinen eräjorma! 

Aamuseitsemältä olimme menossa jo takaisin ja Kauai heräili kanssamme uuteen aurinkoiseen päivään.

Kalalau trail on raskas. Se on jatkuvaa ylä- tai alamäkeä. Kapeita, kivisiä, mutaisia, juurakkoisia polkuja, jotka eivät anna metriäkään ilmaiseksi. Välillä on kiivettävä korkeitakin kiviä ja reidet joutuvat kunnolla töihin. Sekä meno- että tulomatkalla viimeiset mailit olivat todella tuskaisia. Näitä mailimerkkejä tuli niillä hetkillä odotettua kovasti. Siinä missä Crawlers Ledge on henkisesti tiukin paikka, niin fyysisesti 8-9 mailin pätkä tuntui loppumattoman pitkältä… Pari kertaa piti ihan perkeleet heittää, kun ylämäki vain jatkui ja jatkui, rinkka painoi ja jalat olivat jo hapoilla.

Tällaisen ”salaoppaan” saimme kamojemme lisäksi. Tuota Kalalau – jokea seuraavaa polkua sanotaan ”Hippie Highwayksi” ja kuten näkyy, siellä on puutarhoja ja muuta, jolla hipit kasvattavat ruokaa alueella. Osa porukasta juo suoraan vuoripuroista, mutta ”normaalit” haikkaajat (kuten me) puhdistavat veden tableteilla tai filttereillä.

Kaiken kaikkiaan Kalalau oli juuri niin mystinen, upea, raskas ja pelottava kokemus kuin osasin odottaa. Me olimme onnekkaita säiden suhteen, noina kahtena päivänä ei satanut. Voin vain kuvitella kuinka paljon sade liukastaa muutenkin vaarallisen jyrkkiä ja kaltevia polkuja ja kallion jyrkänteitä. Tämän lisäksi reitillä pitää ylittää kolme isompaa puroa (yhdessä on otettava kengät pois ja kahlattava, kaksi muuta selviää kivillä hyppimällä) ja useita pieniä ja sateen tullen vesi voi nousta vaarallisen nopeasti ja useita haikkaajia on kuollut virtojen mukana.

Mikäli janoat kunnon haastetta ja kokemusta – Kalalau Trail – voin suositella! Et pety!

Ja jos kiinnostuit, loppuun pari käytännön vinkkiä:

– ota sauvat (poles), yksikin riittää – kiität itseäsi reitin aikana.

– hoida vesistrategiasi (joko tabletit tai filtteri), tarvitset vettä paljon ja et halua / jaksa sitä mukanasi kantaa useammalle päivälle

– aurinkorasva ja hyttyskarkote ovat must

– tsekkaa Kalalaun facebook – ryhmä, sieltä saa viime hetken vinkkejä

– hanki yöpymislupa ajoissa, niitä on rajoitetusti ja ne menevät nopeasti!