Eilen leijailin saadessamme käsiimme mahdollisen sijaissynnyttäjän profiiin. Sormet ristissä toivoimme, että Ruth näkisi meissä mahdollisuuden työskennellä yhdessä. Jännitys tiivistyy, sillä saimme meiliä case-manageri Heidiltä, että Ruth haluaisi tavata meidät ja onnistuisiko tämä sunnuntaina? No todellakin onnistuu! 

Nyt olen sitten pyöritellyt päässäni mahdollisia kysymyksiä ja millaista on tavata ihminen, joka olisi valmis synnyttämään meidän lapsemme? Joka on valmis ensin käymään läpi yli kuukauden mittaisen valmistavan hormihoidon piikityksineen ja tutkimuksineen, sitten olemaan raskaana 9 kuukautta ja lopulta synnyttämään lapsen (tai toivottavasti lapset) ja antamaan ne heti pois?

Pystyisitkö sinä siihen? Pystyisinkö minä siihen? Jos sanon en pystyisi, olenko oikeutettu siihen, että joku toinen sen tekee minulle?

Asiat eivät ole aina niin mustavalkoisia ja usein monien harmaansävyjen summa. Olen niin onnellinen, että valitsimme amerikkalaisen toimiston, jossa todellakin tapaamme ihmisen, emmekä vain sijaiskohtua. Ihmisen, jolla on myös oikeus valita, kenen kanssa hän työskentelee. Olen myös niin onnellinen meilistä, josta kirjoitin aikaisemmin täällä, jossa perheellinen nainen toivoi voivansa toimia sijaissynnyttäjänä. Kyllä näissä päätöksissä myös vaikuttaa se rahallinen korvaus, mutta kuitenkin takana on vilpitöntä altruismia – hyvää tahtoa. 

Hieman omituiset fiilikset ovat huomista ajatellen. Siis täysin positiivisella tavalla. Toivon vain, etten kokonaan muserru ja hyppää hänen kaulaansa itkien ja huuda thank youuuu, thank youuu! Koska vähän sellainen olo meinaa tulla, kun näitä asioita mietiskelen. Millä tavalla voisin koskaan osoittaa hänelle sen kiitollisuuden määrän, jota tunnen.

No niin. En ole edes tavannut koko henkilöä ja ehkä kemiat eivät kohtaakaan lainkaan ja hän tai me emme haluakaan yhteistyötä aloittaa. Eli nyt tunteet kuriin ja päivän askareihin!

PS. Siskoni munasoluprosessi alkaa kääntymään loppua kohden. Tänä aamuna aikaisin hänellä oli viimeinen normaali klinikkakäynti ja kaikki näyttää valmiilta ja hän voi ottaa trigger-pistoksen tänään! 36 tuntia triggerin jälkeen on punkteeraus ja se onkin sovittu maanantaiaamulle. Siskoni lupasi myös kirjoittaa hieman blogiini omista kokemuksistaan. Tämä ehkä maanantaina tai tiistaina.