Pari asiaa meni tässä viime päivinä, no sanotaanko, vähän vähemmän putkeen.

Ensiksi – ajattelimme lähteä katsomaan pariksi päiväksi Crater Laken maisemia. No, edellisenä iltana mieheni toteaa siellä olevan puolitoista metriä lunta ja hyvät lumikenkä- ja murtsikkaolosuhteet. WTF?! Me siis ajateltiin haikkaamista ja vaatettakin on juuri sen verran, että pärjäämme Portlandin kevätkeleissä. Eli Crater Lake vaihtui Seattleen, ei sekään huono.

Toiseksi – Aamukymmeneltä Seattlessa (josta tulee oma juttunsa kuvineen kaikkineen myöhemmin) selailen sähköpostejani ja hedelmöitysklinikan yhteyshenkilö on juuri laittanut meiliä kysellen olemmeko matkalla 9.30 tapaamiseemme. Siis mit vit?! Tänään? Sitten kiireellä plaraamaan sähköposteja, joissa meidän ohjelma on listattuna ja tadaa – meillä olisi juuri sillä hetkellä tapaaminen hedelmöityslääkärin kanssa, ja sen jälkeen joukko muita miitinkejä. Ja me olemme Seattlessa kolmen tunnin päässä. Minä ja mieheni molemmat olimme muistelleet tapaamisten olevan vasta seuraavana päivänä. Olen niin hienosti organisoinut ja koordinoinut kaikki siskoni klinikkakäynnit, että omamme olin kokonaan jättänyt tsekkaamatta. Onneksi mieheni otti luurin heti käteensä ja onneksi klinikka oli todella joustava ja saimme kaikki tapaamiset siirrettyä seuraavalle päivälle. Huoh.

Kolmanneksi – Seattlesta ajelimme iltaa myöten viimeiseen majapaikkaamme Portlandissa. Olimme varanneet edullisen airbnb-kohteen, omalla keittiöllä. Meidät otti vastaan paikan hosti, hyvin ystävällinen, mutta hieman sellaisella hmm.. creepylla tavalla outo. Tämän lisäksi asunnosta löytyi pari elävää luteen näköistä koppakuoriasta ja useita kuolleita. YÖÖÖÖK! Kämppä haisi epämiellyttävältä ja muutenkin oli todella luotaantyöntävä. Yksi yö kärvisteltiin ja aamulla pakattiin kamamme, laitoimme hostille ja airbnb:lle viestit asiasta. Hosti vastasikin ja lupasi palauttaa rahat tulevilta öiltä. Sitten varasimme pikkuisen kalliimman airbnb-kohteen ja tämä on IHANA! Täällä kelpaa viettää loppureissu Portlandissa.

Eli tällaista tällä kertaa. Ei aina voi mennä kuin Strömsössä! 😉