Suoraan ensimmäiseltä klinikkakäynniltä painelimme Portlandin lentokentälle. Klinikalta olisimme saaneet mukaamme ison kassillisen lääkkeitä ja neuloja, mutta onneksemme meidän ei tällä kertaa tarvinnut ottaa niitä kaikkia, ainoastaan seuraavan kolmen päivän setti. Mutta tuo muutamankin päivän annostus tarkoitti useita piikkejä, puteleita sekä epäiltyttävästi ”Biohazard” – tekstillä varustetun muoviboxin käytetyille neuloille. Onneksi sentään tajusimme pyytää lääkärin kirjoittamaan paperin mukaan, mikäli turvatarkastuksessa joku kiinnostuisi piikeistämme.

Alun perin luulin varanneeni hyvin aikaa lääkärin ja lennon välille, mutta lopulta turvatarkastuksesta (johon emme onneksi edes juuttuneet piikkeinemme!) selvittyämme kuulimme jo nimiämme kuulutettavan hyvin amerikkalaisella aksentilla. Muutaman juoksuaskeleen siivittämänä ehdimme koneeseen.

Los Angelesin päässä kaikki sujui helposti ja pian olimmekin jo hakemassa vuokra-autoamme. Vaikka vuokraamossa meille yritettiin väkisinkin tunkea keltaista avoautoa, pysyimme pienessä ja pippurisessa Chevrolet Sparklessa. Ihan ensi alkuun Los Angelesin freewayt kuudella kaistalla (suuntaansa) ja nopealla tempolla tuntui hieman eri liigalla Portlandiin ajeluun verrattuna, mutta nopeasti pelin henkeen tottui.

Airbnb – kohteemme oli vain puolen tunnin päässä lentokentällä Venice Beachen lähellä. Hostimme oli kivan oloinen (ja näköinen!) surffarikundi, joka ohjaa töikseen mainoksia, mutta kerää rahoitusta dokumenttiprojektilleen. Autenttinen Los Angeles – tapaus siis. Sitten illallisen kautta nukkumaan ja varsinainen LA postaus kuvien kera tulee huomenna!