Sijaissynnytys Suomessa

Olen saanut jo pari kertaa kyselyä blogini sähköpostiin sijaissynnyttämisestä Suomessa. Ensimmäinen viesti oli lapsettomalta naiselta, joka toivoisi saavansa lapsen sijaissynnytyksen kautta ja toinen naiselta, joka haluaisi toimia sijaissynnyttäjänä ystäväpariskunnalleen.

baby-560891_640.jpg

Kuva / Picture source

Etenkin jälkimmäinen viesti kosketti, viestin kirjoittajaa suoraan siteeraten: Minua harmittaa kamalasti, että sijaissynnytys on Suomessa kiellettyä.” ”Rakastan olla raskaana, mutta kovin montaa lasta enempää ei itsellä riitä resurssit kasvattamaan ja tästä syystä ajattelinkin, että näin voisin myös tuoda jollekin parille ehkä sen toivotuimman asian – lapsen.”

Ennen vuotta 2007 sijaissynnytysestä ei oltu aiemmin varsinaisesti lainsäädännössä päätetty ja sen takia sitä ei myöskään oltu kielletty. Ymmärtääkseni vain ”altruistinen sijaissynnytys” oli silloinkin mahdollinen, eli korvausta sijaissynnyttäjä ei saanut vaatia, ainoastaan prosessista koituvat kulut korvattiin. Vuonna 2007 voimaan tullut laki hedelmöityshoidoista (1237/2006) kieltää sijaissynnytykseen tähtäävät hedelmöityshoidot.

Eli varsinaisesti sijaissynnytystä EI ole kielletty, mutta sen mahdollistavat hedelmöityshoidot ovat kielletty. Hedelmöityshoitoja ei siis saa antaa, mikäli on aihetta epäillä, että lapsi tämän jälkeen adoptoidaan, eli hedelmöitys tehdään sijaissynnyttäjälle, ei lapsen tulevalle lailliselle äidille. Eli siis sijaissynnytys ei ole mahdollista Suomessa. Eikä ole myöskään mahdollista maassa, jossa asumme. 

Siskoni munasolun luovutusta koskevat alustavat testit tehnyt suomalainen klinikka oli todella ystävällinen, nopea ja avulias ja sen vuoksi olisin mielelläni heitä tässä blogissakin mainostanut nimeltä. He kohteliaasti kieltäytyivät juurikin tuohon lakiin ja sijaissynnytyksen laittomuuteen vedoten. Itse en ensin edes ajatellut asiaa, että tosiaan, tämä on niinkin arka aihe.

Olen tässä selaillut hieman erilaisia sivustoja ja täytyy myöntää, että tietoa ei ole kovinkaan paljon saatavilla. Eniten minua yllättää samaa sukupuolta olevien pariskuntien asema, koska tästä löysin todella vähän tietoa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa sijaissynnytystoimistoissa varmaan puolet ovat miespariskuntia ja kuten täällä mainitsin, myös me saimme paljon tietoa miespariskuntien lastenhankintaan keskittyvältä sivustolta. Itseäni myös kaihertaa, että Suomen nykytilanteessa naispariskunnille tämä on paljon helpompi järjestely, mutta miespariskunnat ovat hankalassa asemassa. Se siitä perheiden tasa-arvoisuudesta.

baby_feet_by_missduck08.jpg

Kuva / Picture source

Mitä siis voi tehdä? Hedelmöityksen voi hoitaa maassa, jossa se on sallittua. Mutta ongelmaksi muodostuukin lapsen virallinen vanhemmuus. Suomen lakien mukaan lapsen synnyttänyt nainen on lapsen äiti, riippumatta onko hän lapsen biologinen äiti. Helpoin (ja varmaankin ainoa) tapa on tehdä sisäinen adoptio. Eli sijaissynnyttäjä on lapsen äiti ja biologinen isä tunnustaa isyyden. Sitten sijaissynnyttäjä antaa huoltajuuden isälle ja jälkikäteen aiottu äiti (tai toinen isä) adoptoi lapsen. Lopulta sijaissynnyttäjällä ei ole mitään oikeuksia ja aiotut vanhemmat ovat lapsen virallisen vanhemmat.

Paperilla tämä näyttääkin lähes täydelliseltä, mutta kaikki perustuu luottamukseen. Mitään sopimuksia ei asiasta ole. Mikäli lapsen synnyttänyt äiti ei haluakaan antaa lasta pois? Mikäli aiotut vanhemmat eivät haluakaan lasta adoptoida? Mikäli lapsi ei olekaan terve? Tämä voi johtaa sotkuiseen ja riitaisaan alkuun viattomalle lapselle ja sen syystä sijaissynnyttämisen kieltäminen ei välttämättä edistä lapsen asemaa.

Mikäli olet kiinnostunut sijaissynnytyksestä Suomessa, kehoitan sinua katsomaan seuraavat linkit. Olet enemmän kuin tervetullut myös meilaamaan minulle matkallaperheeksi@gmail.com ja yritän parhaani mukaan blogin kautta lisätä tietoisuutta asiasta. Myös kommentit, lisätiedot, mahdollisten virheiden korjaukset, omat kokemukset kommenttiboksissa tai meilillä otan ilolla vastaan.

– Simpukka lapsettomien yhdistys

– Kohtuuttomat Ry

– Sateenkaariperheet

– Synnytä vauvaonnea – Facebook sivusto

 

Perhe Raskaus ja synnytys

Huonot geenit huolestuttaa

Tällä viikolla meillä oli puhelinkeskustelu DNA – testin tarjoajan ja siskoni kanssa. Alun perin me ymmärsimme tämän olevan vain siskolleni, mutta sitten selvisi että meidänkin on ehdottomasti oltava läsnä. Lisäksi meillä oli myös tunnin mittainen keskustelu IVF – klinikan oman ”genetics” asiantuntijan kanssa, eli tätä geenitietoa on tullut taas roppakaupalla lisää.

Siskon tuloksiin liittyvässä keskustelussa meille alkuun kerrottiin Wilsonin taudista, miten se ilmenee ja miten yleistä se on ja mitkä ovat todennaköisyydet, että lapsi saattaa sitä sairastaa mikäli mieheni on myös kantaja (1/4 tod. näk.) tai ei ole kantaja (1/150 tod. näk.). Hän myös mainitsi, että siskoni on vain kantaja, eikä sairasta tautia ja että minulla on suuri todennäköisyys olla myös kantaja. Mutta minustahan ei mitään perimää mihinkään siirrykään.

Meidän piti myös kaikkien ihan ääneen todeta, että yes – I have understood what it means. Eli varmaankin joku heidän ja IVF – klinikkamme käytäntö tai vaatimus, että meitä on asianmukaisesti informoitu riskeistä. Ihan hyvä sinällään, vaikka hieman hassulta se tuntui sitä puhelimessa vakuutella: kyllä, meni jakeluun.

Kysyin myös, että minkälainen on ”normaali” tulos tuollaisesta testistä. Kuulema yksi neljästä testattavasta kantaa jotain vastaavaa tautia ja loput 3/4 ovat täysin puhtaita. Olin ihan yllättynyt, että niinkin vähän ihmiset sitten kantavat perinnöllisiä sairauksia. Maantieteellistä eroa ei ole nähtävissä geenien laadussa (esim. eurooppalaiset kantaisivat enemmän verrattuna muihin alueisiin), mutta taudeissa voi olla hyvinkin suuria keskittymisiä tiettyihin alueisiin. Tämä Wilsonin tauti on kuulema aika tasaisesti ympäri maailmaa, eikä vain suomalaisten riesa.

Ja eihän tässä vielä kaikki! Eli siskoni testattiin vain ns. 1st tier – testillä. On olemassa myös 2nd tier – testi, jossa voidaan sitten testata vaikka mitä muitakin superharvinaisia sairauksia. Mieheni näyte (matkalla Jenkkeihin tätä kirjoittaessa) tullaan testaamaan myös tällä jatkotestillä. Meidän ei tarvitse siitä erikseen maksaa, mutta en ymmärrä miksei siskoani testattu alun perin myös, koska nyt hänen pitäisi antaa uusi näyte… 

Ja eikä vieläkään kaikki! Eilisessä keskustelussa, jossa läsnä siis minä, mieheni ja IVF – klinikan geeniexpertti,  meille kerrottiin ensinnäkin CCS – testistä (comprehensive chromosome screening). Tämä testi tehdään alkiolle viidentenä tai kuudentena päivänä. Testissä alkioiden kromosomimäärät katsotaan ja jos alkion kromosomit eivät ole normaalit 46, ne ehdotetaan hylättäviksi, koska ne luultavasti eivät johtaisi raskauteen tai ainakin aikaiseen keskenmnoon. Tästä testistä pystytään myös näkemään, onko lapsella Downin syndrooma. Tosin siskoni on vielä sen verran nuori, että hänen ”age based risk” on alhainen. Ja testi siis ei ole ilmainen.

Expertti myös kyseli meidän sukurasitteista (siis tässä vaiheessa – kun itse munasolun luovutus on jo melkein alkamassa) ja sittenhän keskustelu hyvin nopeasti meni minun androgeeni resistenssiin. Tämä geenimutaatio on vahvasti perinnöllinen äidiltä ja on 1/4 todennäköisyys, että siskoni on kantaja. Tätähän ei sitten ole testattu ja ymmärsin sen olevan monimutkaisempi testi kuin pelkkä sylkinäyte. Todennäköisyys lapselle (ilman siis mitään testejä, ja vain puhtaasti matemaattisesti) on 1/8. Eli paljon korkeampi kuin tuo Wilsonin tauti panikointi. Huoh.

Androgeeni resistenssiä on erilaisia muotoa. Itselläni on ”complete”, joka siis tarkoittaa, että vaikka minulla on miehen XY – kromosomit, olen ”completely” nainen, eli fyysisesti minussa ei näe mitään eroa. Ainoastaan minulta puuttuu kohtu ja munasarjat eivät toimi (ne on leikattu pois syöpäriskin vuoksi). Incomplete tai partially complete versiot ovat paljon ikävämpiä, koska niissä tapauksissa henkilöllä saattaa olla vain osittain kehittyneet miehen sukuelimet tai naisen, tai molempien. En ole asiantuntija, mutta jokseenkin näin olen sen ymmärtänyt. Nyt IVF – klinikan geeniexpertti yrittää selvittää, onko meidän suvussa oleva virhe vain tuo ”complete” vai voiko se myös pahimmassa tapauksessa tarkoittaa ”incomplete” versio. Mikäli olemme varmoja, että pahimmassakin tapauksessa lapsi voi saada saman kuin minulla, on tämä paljon huojentavampaa kuin pelko tuosta incomplete versiosta. Tämä syndrooma ei sinällään ole sairaus, vaan voin elää normaalia elämää – paitsi olen pakotettu hankkimaan lapseni muulla tavalla kuin itse synnyttämällä. Siitä tämä blogikin.

Me haluamme jatkaa siskon munasolun luovutuksen kanssa, ne ovat minun ja perheeni geenit. Mutta niin monta kertaa, kun tätä olenkin jo tässä blogissa pohtinut, en myöskään ehdoin tahdoin halua vaarantaa tulevien lasteni terveyttä. Koska androgeeni resistenssi on mahdollinen vain XY – kromosomeille, yksi keino olisi vain valita XX – alkioita. Eli yrittää vain tyttöjä. Me olemme alunperin ajatelleet tyttöä ja poikaa, jos mahdollista. Näitä pitää nyt sitten miettiä.

Perhe Raskaus ja synnytys