Suomen Monikkoperheet on lanseerannut ”Kaksosten päivän”, joka on juurikin tänään. Tänään siis juhlitaan kaksosia ja muita monikkolapsia, isot onnittelut! Kuten aiemmin mainitsin, niin myös me yritämme kaksosia. Miten osaan huolehtia kahdesta pienenpienestä avuttomasta lapsesta, kun välillä tuntuu etten osaa edes itsestäni pitää huolta?

Kuva / Picture source

Olen pyrkinyt ottamaan asian rauhallisesti ja tyynnyttelemällä itseäni: Lasten (huom. siis monikossa LASTEN) hoitaminen on maailman luonnollisin asia. Se ei ole rakettitiedettä. Sinä olet fiksu nainen, sinä saat apua, sinun lapsesi eivät ole itke ja sairastele yötäpäivää, viikkotolkulla, kuukausitolkulla. Everything will go aaaaaalllll riiiiiight…

Ja kuitenkin hieman pelottaa. Toivottavasti se on normaalia? Ajatus totaalisesta nukkumattomuudesta kammottaa. En todellakaan ole parhaimmillani väsyneenä ja sitä vauva-arki alussa varmasti on. Hyvällä ystävälläni on kaksoset ja hänen kauttaan olen ymmärtänyt, ettei se arki todellakaan ole aina auringonpaistetta ja päivänkakkaroita. Hän mainitsikin (ja tätä olen päässäni pyöritellyt), että ”siihen ei voikaan etukäteen valmistautua, että joku huutaa 24h/vrk”. Voin jo nähdä ne tummat silmänaluset, harottavat likaiset hiukset ja totaalisen kaaoksen kotonamme.

Toinen pelottava asia on jatkuva sairastelu. Oma vastustuskyky ei ole koskaan häävi ollut ja saan yleensä tehdä kaikki vippaskonstit pitämään flunssat loitolla ja silti säännöllisin väliajoin nappaan jonkun taudin, siinä missä mieheni ei koskaan sairastele. Eli normaalien kausiflunssien päälle tulee kaikki lastentaudit, jotka hyvänä äitinä (ja moninkertaisilla oireilla) myös sairastelen läpi. Huih!

Mutta kaikesta tästä huolimatta se toivonkipinä äitiydestä ja vauva-arjesta, kaikessa kamaluudessaankin, saa poskeni hehkumaan. Innostuksesta! 🙂