Psykologi ja luottokortti
Mainitsin ohimennen täällä, että siskollani oli keskustelu IVF – klinikan psykologin kanssa. Tämänkin asian kanssa tuli pari sähköpostia vaihdettua.
Ensinnäkin, kun saimme tiedon psykologin keskustelusta niin ensimmäinen reaktio oli, että onko tämä oikeasti tarpeellinen? Luulimme etukäteen, että tässä selvitetään luovuttajan kelpoisuutta ja tämänhän olimme jo päättäneet ja lennotkin varanneet. Joten mikään psykologin tuomio ei voisi tätä muuttaa. Kysyinkin, että voisiko tämän jättää väliin ja vaikka session hinta ei ole kynnyskysymys (vajaa $300), niin mielummin säästäisimme tämänkin rahan. No, se on pakollinen kaikille luovuttajille ja on hyvin tarpeellista keskustella asiasta psykologin kanssa. Tietenkään en tätä enempää kyseenalaistanut, kun ymmärsin se olevan enemmän valmistava keskustelu siskolleni, kuin mikään psykologinen kartoitus.
Muutaman päivän kuluttua sain hieman omituisen meilin, että minun tulisi soittaa jonnekin ja antaa luottokorttitietoni maksua varten. Olen aina superskeptinen tällaisissa asioissa (hyvin on äitee kasvattanut!). Vuosi sitten ajelin kotiin töistä ja sain puhelun pankistani, kysyen olenko parhaillaan Meksikon Guadalajassa ostelemassa kenkiä, sillä luottokorttini mukaan näin on. Ja näitä nigerilaishuijauksia ja muita meilejä tulee aina silloin tällöin. Joten minä siis taas ottamaan yhteyttä IVF – klinikkaan, että ovatko he tietoisia tästä. Hieman suomalaiseen tapaan menin heti asiaan ja kysyinkin ”are you aware of this, or is this a scam?”, jolle mieheni nauroi ja mainitsi, että se saattaa kuulostaa hieman epäystävälliseltä. Vastaus klinikalta oli, että ”no, it is not a scam but a normal procedure”. Fine.
Itse keskustelu oli kuulema ollut parinkymmenen minuutin mittainen juttutuokio, jossa psykologi oli kysellyt siskoltani mm. olemmeko me tietoisia hänen masennuksestaan ja onko hänen poikaystävänsä luovutuksen suhteen OK, eli meille aivan itsestäänselviä asioita, joista juttelimme jo ihan alussa. Mutta myöskin tärkeämpiä pointteja, kuten onko hän ajatellut miltä hänestä tuntuisi, jos hän sitten joku päivä ei itse voisikaan saada lapsia? On ihan hyvä, että siskoni miettii tätä luovutusprosessia vähän isommassakin mittakaavassa. Itsekin olen asiaa paljon miettinyt ja noista ajatuksista kirjoittelen joskus myöhemmin.
Lopulta maksun suhteen oli vielä pientä säätöä, mutta lopulta eilen illalla juttelin herttaisen kuuloisen psykologitädin kanssa ja auliisti luettelin luottokorttitietoni. Pitääkin muistaa tsekata seuraava luottokorttilasku… 😉
