Olen koditon

Eilen keräsimme loput kimpsumme ja luovutimme rakkaan kotimme avaimet parille konsulttijuipille. Mainitsin tästä hyvin ohimennen täällä ja sivusin aihetta myös täällä ja ehkä nyt voisin valaista asiaa hieman enemmän.

Sillä hetkellä kun lastenhankinnasta päätimme, tuli meidän myös päättää mitä tehdä pitkäaikaiselle haaveellemme tehdä maailmanympärysmatka. Mikäli meillä pian on vauva tai kaksikin, ei siinä paljon reppureissailla (tai siis näkeehän sellaisiakin perheitä, mutta me emme olisi zen pienten lasten kanssa länsimaisen terveydenhuollon ulottumattomissa). Alunperin tarkoitus oli vuonna 2011 irtisanoutua töistä ja lähteä vuodeksi tien päälle. Ehdimme säästää jo pari vuotta, ostaa rinkat, perustaa bloginkin. Mutta sitten duunit menivät edelle. Mieheni firmassa laitettiin kuvioita uusiksi ja päätimme laittaa tämän unelman hyllylle, mutta käytimme säästömme toiseen unelmaan – ostimme oman asunnon. 

Eli hieman provosoivasti olimme tilanteessa nyt tai ei koskaan, mutta kuten yleensä elämässä – kompromissejä vaaditaan. Meidän reissun kohdalla tämä tarkoittaa, että vuosi vaihtui kolmeen kuukauteen ja ihan koko maailmaa ei siinä ajassa ehditä nähdä. Mutta silti – reissuun lähdetään helmikuun lopussa!!! 🙂 

valmiina lähtemään tai saapumaan...jpgMiten sitten rahoitamme tämän (sijaissynnytyksen tähtitieteellisten kulujen lisäksi, johon muuten palaan joskus projektin lopussa)? Postauksen otsikko kertoo suurimman tulonlähteen, eli onnistuimme vuokraamaan kotimme kalustettuna. Vuokrasoppari on tehty firman kanssa, joka majoittaa kotiimme muutaman konsulttinsa lähellämme sijaitsevan projektin ajaksi. Ensi alkuun kolmeksi kuukaudeksi (alkaen eilisestä), mutta aikomus on jatkaa kuudeksi kuukaudeksi. Tämän lisäksi mieheni pystyy tekemään osa-aikaisesti töitä reissun ajan ja osa katetaan säästämillämme lomapäivillä. Oneworld around-the-world – liput maksoimme kokonaisuudessaan (poislukien lentokenttäverot) keräämillämme lentomaileilla, eli matkustuskuluihin päälle tulee enää muutama pienempi lento ja mahdolliset juna/bussiliput. Ja onhan tässä ollut jo jonkin aikaa kaikenmaailman airbnb – virityksiä, mutta niistä enemmän joskus myöhemmin.

Tällä hetkellä näyttääkin, että häistä saadut häämatkalahjoitukset voimme käyttää lapsiprojektiin, voiko hienompaa häälahjaa ollakaan! Niin ja reissu luonnollisesti sisältää oleskelun Jenkeissä munasolun luovutuksen ajan ja jos hyvin käy, myös sijaissynnyttäjän tapaamisen.

 Joulunaluspäivät menikin sitten hikihatussa siivotessa, pakatessa ja suunnitellessa, mitkä tavarat jäävät kämppään (ja minne sinne), mitkä lähtevät mukaan jne. Väänsimme myös vuokrasopimukset ja inventaarion tavaroista. Eilinen yö punkattiin miehen vanhemmilla ja loppukuuksi meillä on paikka, mutta helmikuuksi ei vielä. Eli onhan tämä nyt tällaista säätämistä ja elämää matkalaukussa, mutta isot haaveet vaativat vähän vaivaakin…

Olisi kiva kuulla, mitä kaikkea te muut olette tehneet haaveidenne vuoksi?! En usko, että me olemme ainoat kahjot! 🙂

Kulttuuri Raskaus ja synnytys Matkat

Olen valmis (tai niin valmis kuin voi olla..).

Kirjoitan tätä postausta lentokentällä, matkalla kotiin Suomesta. Joululoman aikana mietin paljon meidän sijaissynnytysprojektia, perheeksi tulemista ja myös kulunutta vuotta. Pieni toivonpilke väpättää, että jo ensi joulua vietettäisiin vauvojen parkumisen siivittäminä (tämä siis toooosiiii optimistinen aikataulu!).

Joululomalla vietin yli viikon kummityttöni kanssa, usean päivän ihan kahdelleen, kun tytön vanhemmat olivat välipäivät töissä. Mukaan mahtui myös yksi kokonainen päivä ystäväni hurmaavan, mutta vaativan, taaperoikäisen kanssa. Vaikka nämä päivät olivat pikemminkin juhlaa kuin arkea, vahvisti se kuitenkin ajatustani, että kyllä – olen valmis äidiksi. Ei tästä valmiimpaakaan voi tulla!

joulumaisema_2_0.jpg

Nautin jokaisesta vietetystä hetkestä lasten kanssa. Ihan sellaisista pienistäkin, kun syötiin aamupalaa hissukseen ja mietittiin päivän tekemisiä. Tai kiskottiin luistimia jalkaan. Tai puhuttiin koulukavereista. Samalla myös tajuan enemmän ja enemmän, miten helppo ja itsekäs aikuiselämä muuttuu kertaheitolla lasten uni- ja ruokarytmiin, leikittämiseen, vahtimiseen, syöttämiseen, valvomiseen, jatkuvaan kitinään ja itkuun.

Mietin mennyttä vuotta, joka oli täynnä suuria tunteita. Vuosi alkoi nihkeästi, kun kollegani ylennettiin pomokseni, ilman että minulle annettiin mahdollisuus roolia hakea. Edellisen ylennykseni jälkeen olin takonut typeria tunteja pari vuotta ja nyt tuntui, että uralta vedettiin matto alta. Samalla (kahdet) häät pitivät meidät kiireisinä, suunniteltavaa ja organisoitavaa riitti. Stressi alkoi myös vaikuttamaan terveyteen ja kesän lopulla olin aika tapissa.

Lopulta päätös hankkia lapsia muutti tilanteen. Ilmoitin samantien pomolleni, että olemme allekirjoittaneet sopimuksen sijaissynnytystoimiston kanssa ja tulevan vuoden aikana meidän on mentävä muutaman kerran Jenkkeihin. Kerroin myös jääväni mahdollisesti jo seuraavan vuoden lopussa äitiyslomalle ja että alkaisin kouluttamaan mahdollista seuraajaani välittömästi. Lopuksi anoin muutaman kuukauden palkattoman sapattivapaan, sillä ennen lapsia haluamme toteuttaa jo pitkään eläneen haaveemme pitkästä reppureissusta. Uran tavoittelu (ja siitä stressaaminen) vaihtui siis välittömästi tärkeämpiin asioihin.

luistelu.jpg

Tulevalta vuodelta toivon lempeyttä. Lempeyttä itseäni kohtaan, ottamalla iisimmin ja tekemällä enemmän asioita, joista pidän ja vähemmän, joista en pidä. Lempeyttä muita kohtaan. Etten hermostuisi, jos asiat eivät sujukaan toivotusti. Lempeyttä rakasta miestäni kohtaan.

Tällä toivottelen kaikille lempeää, toiveikasta ja lapsentuoksuista vuotta 2015!

tauko.jpg

Hyvinvointi Mieli Raskaus ja synnytys