Aika on suhteellista. Niin suhteellista. Kirjoittelin aiemmin – tai siis tarkalleen kaksi kuukautta sitten – kuinka aika on alkanut soljumaan hitaammin. Valittelin päivien matelua ja toivoin hartaasti pääsyä 28. raskausviikolle. Tuon postauksen löydät täältä: blogit/matkalla-perheeksi/ajantajun-suhteellisuudesta

Sittemmin aika on ottanut spurtin. Yhtäkkiä kellon viisarit vain alkoivat pyörimään aivan uudella vauhdilla. Sekunneista tunneiksi. Päivistä viikoiksi. Ihan hujauksessa. Yhtäkkiä kivuliaan hidas odottaminen muuttui myös pehmeämmäksi ja lempeämmäksi. Jennifer muuttui rennomaksi ja iloisemmaksi. Viesteihin palasi takaisin hymiöt! 🙂 🙂 🙂

Viimeiset viikot ovat raskauden suhteen menneet siis varsin mukavasti. Sellaisissa odottavan, jännittyneen positiivissa merkeissä. Varmaan juuri sen vuoksi myös aika alkoi rullaamaan nopeammin. Jenniferin olo on luonnollisesti edelleen ISO ja muuttuu isommaksi koko ajan, mutta pystymme melkein jo näkemään maaliviivan ja se on varmasti antanut lisäpotkua ja lohdutusta. Myös vauvojen hyvä kehitys ja kasvutahti on rauhoittanut mieliä. Olemme nyt niin pitkillä viikoilla, että vaikka vauvat alkaisivat syntymään juuri tällä hetkellä, ne olisivat jo tarpeeksi isoja ja suurella todennäköisyydellä täysin terveitä. Sellainen loppukirin tapainen mieliala tässä kaikilla on: We can do this, me hoidetaan tämä homma kunnialla loppuun!

Viikolta 24 lähtien olen joka keskiviikko lähettänyt yllä olevan viestin, ihan vain tsempatakseni (meitä molempia) viikko viikolta. Kerran hyppäsin jo innoissani yhden viikon yli ja toivottelin Happy 30. Week ja minuuttia myöhemmin tajusin, että samperi… mehän ollaan vasta viikolla 29. Tällä viikolla meinasi unohtua koko homma, kun en tajunnut keskiviikon jo koittaneen. 

Siinä missä itse raskaus on ollut helpompaa viime viikot, niin yhä enemmän ajatukset kääntyvät synnytykseen ja sen jälkeiseen elämään. Vakuutusasiat ovat edelleen mielen päällä ja näistä kirjoittelen piakkoin enemmän. Muutenkin kaikista valmistautumiseen ja varustautumiseen liittyvistä asioista pitäisi vielä kirjoitella enemmän! Juttua siis olisi, kunhan saan nämä päässä erinäisiin suuntiin kimpoilevat ajatukset jotenkin ymmärrettävään muotoon ja näppiksen kautta postaukseksi saakka.

Toivottavasti teillä on ollut hyvä alku viikolle! Itse laitan tämän nyt ajastimelle, kun koko huominen päivä menee aamusta iltakymmeneen (huoh!) workshopissa, kun tiimiäni uudistetaan lähtöni myötä. Saisinko vain surffata vauvanvaatesivuilla, tai edes tutkia niitä erilaisia vaipparoskiksia?

—

I wrote a post about time crawling sloooowly exactly two months ago. Since last few weeks time has started moving with a completely new pace. Suddenly the pregancy has become much easier and Jennifer seems to be much more relaxed and happier. Also the smileys came back to the texts. It feels like we have reached a stage in the pregnancy that we almost can see the goal – it is time for a final sprint. We can do this! 🙂 Tomorrow I will have a full day workshot about restructuring my team once I leave. But I would like to just surf on babyclothing pages, or even check some diaper trashcans.