Ihan ensimmäiseksi ne iloisimmat, parhaimmat ja tärkeimmät uutiset: tällä hetkellä vauvamme ovat beyond perfect!

Kuten jo aiemmin kirjoitin, oli Jenniferillä maanantaina se paljon odotettu 28 viikon lääkäri- ja ultravisiitti. Molemmat vauvelit ovat kasvaneet hyvin ja samassa tahdissa. Lääkärin mukaan he ovat kehityksessä noin viikoilla 29/30. Painoa molemmilla on jo noin 1.2 kg, joten minun pelot Rosan pienuudesta olivat täysin aiheettomia. Bobin sydämenlyönnint olivat vähän päälle 160 ja Rosalla vähän alle 140. Ilmeisesti sykkeet vaihtelevat aika lailla vauvojen sen hetkisestä aktiivisuudesta riippuen ja tuollaiset erot ovat normaaleja (korjatkaa mikäli olen ymmärtänyt väärin).

Molemmat vauvat ovat päät alaspäin eli myös alateitse tapahtuva synnytys saattaisi olla mahdollista, vaikka tähän saakka oletus on ollut sektio. Bob edelleen hieman alempana ja Rosa hieman ylempänä ja Jenniferin omia sanoja lainatakseen ”I am completely full of babies!!!”. Erittäin hyvä uutinen oli myös, että Jennifer läpäisi sokerirasituskokeen, joten siinäkin suhteessa raskaus etenee toistaiseksi mallikkaasti.

Nyt olenkin viimeiset pari tuntia tankannut tietoa kaksoksen synnytyksestä (ja myös synnytyksestä ylipäänsä) ja jälleen oppinut niin paljon ja ymmärtänyt miten vähän asiasta tiedänkään!

Paljastan tällä tyhmyyteni, mutta olen mm. oppinut:

• Mitä on raivotarjonta ja perätila (ja kaikille asiaan vielä vihkiytymättöneille – kyllä, nämä ovat virallisia termejä!). Mikäli vauva A on raivotarjonnassa – eli siis pää alaspäin ja kasvot selkään päin – synnytys ainakin Suomessa aloitetaan alateitse ja mahdollisesti perätilassa oleva vauva B joko kääntyy itsestään ensimmäisen synnyttyä tai sitten yritetään kääntää raivotarjontaan. Mikäli vauva ei käänny tai perätilasynnytys ei ole vaihtoehto, on turvauduttava hätäsektioon.
• Miksi alatiesynnytys saattaa olla vaarallinen kaksosten ollessa kyseessä. Alatiesynnytyksen riskejä ovat mm. tuo ylläoleva hätäsektio tai samanmunaisilla kaksosilla napanuoran repeäminen ensimmäisen vauvan syntyessä, jolloin vauva B jää ilman happea. Hyvä uutinen on, että meidän kyseessä on erimunaiset (di-di) kaksoset, joten siinä suhteessa riskit ovat vähäisemmät.
• Keskimäärin puolet kaksosista syntyy täysiaikaisena ja vain puolet keskosina ennen 37. raskausviikkoa. Itse luulin keskiarvon olevan alhaisempi, joten tämäkin oli hyvä uutinen! Suomessa keskimääräinen kaksosten paino on 2500g, joten siihen olisi pikkuistemme vielä kerättävä rasvaa.

Muita hyviä uutisia on, että löysimme majoituksen Kaliforniasta keväälle. Se nimittäin ei ollutkaan niin yksinkertaista kuin alkuun oletimme. Viime vuonna Portlandissa ollessamme totuimme Airbnb:n loputtomaan listaan suht edullisista ja kivoista pienistä asunnoista. Nyt San Franciscon pohjoispuolelta etsiessämme sopivaa majoitusta huomasimmekin, että hyvin varusteltuja asuntoja, mutta silti ei järjettömän kalliita huviloita, ei niin vain löydykään. Lopulta löysimme toiselta asunnonvuokraussivustolta kivan paikan vain noin puolen tunnin päästä Jenniferin kodista ja varasimme sen nyt alkuun koko maaliskuuksi, kun tarkat päivät ovat vielä hieman avoinna.

Vähän off topic – mutta itselleni piristävää – oli myös, että sain hääpukuni myytyä ja vielä erittäin mukavalle morsiamelle. Sain sen vasta marraskuun lopussa laitettua myyntiin (häät kesällä 2014…) ja kengät menivät heti seuraavana päivänä ja mekko nyt pari kuukautta myöhemmin. Vaikka hinnassa tulin hieman enemmän vastaan kuin olin suunnitellut, niin se kompensoitui super kivalla ostajalla, joka laittoi jälkikäteen jopa kuvan mekosta hänen päällään. Ja kaunis oli – mekko ja morsian!

Ja ihan loppuun vielä, että vuoden ensimmäiset kaksi kiireistä työviikkoa on taputeltu ja jo kuukauden päästä (jos kaikki menee suunnitellusti) alkaa vauvanhakureissu häämöttämään ihan tosissaan! 

Niin innoissani, niiiiin innoissani!!!!

…niin ja seuraavaan postaukseen sitten niitä huonompia uutisia, jotka liittyvät Jenniferiin ja lakimiehellä käyntiin…