Joka vanhoja muistaa, sitä tikulla silmään. Kuitenkaan en voi olla muistamatta sitä innokasta lukijaani, joka kerta kerran jälkeen muistutti minua eräästä ”tutkimuksesta”, jossa sijaissynnytys nähtiin hyvin kielteisenä ja sillä sitä ei tulisi sallia; kun tutkimustuloksetkin ovat sitä vastaan. No tuo ”tutkimus” oli lähinnä kannanotto sijaissynnytyksen eettistä puolta koskien ja jokainenhan saa olla asioista mitä mieltä haluaa. Mutta tutkimustuloksiin vetoaminen argumentoinnin pohjana tulisi oikeasti perustua tutkimustuloksiin, ei kannanottoihin.

Nyt on sijaissynnytyksestä julkaistu tutkimustuloksia, eikä missään Yhdysvalloissa tai Intiassa, vaan ihan koti-Suomessa. Ja oman elävän esimerkkini mukaan ne ovat varsin positiivisia. Laitan muutaman pointin tähän ja loppuun koko Duodecimlehdessä julkaistun artikkelin sekä linkit alkuperäiseen tutkimukseen sekä Duodecimlehteen.

• Sijaissynnyttäjien raskaudet sujuivat yhtä hyvin kuin tavanomaiset IVF-raskaudet tai lahjamunasoluilla alkaneet raskaudet.
• Sijaissynnyttäjät ovat olleet tyytyväisiä hoitoprosessiin, ja heillä on harvoin ollut ongelmia lapsen luovuttamisessa vastaanottajavanhemmille. 
• Synnytyksen jälkeistä masennusta esiintyy saman verran kuin synnyttäjillä yleensä.
• Lasten terveyden seurantatutkimuksia on tehty 14 vuoden ikään asti, ja heidän psykologisessa tai emotionaalisessa kehityksessään ei ole havaittu eroja verrattuna muilla hedelmöityshoidoilla syntyneisiin lapsiin.

• Ihmisen toive biologisesti omasta lapsesta on luonnollinen ja syvä. Tunne on usein niin voimakas, että sen eteen ihminen on valmis ottamaan suuriakin henkilökohtaisia riskeja.
• Sijaissynnytyshoitoa tarvitsevat ovat pieni vähemmistö lapsettomuuspotilaista (ehkä kolmesta viiteen paria vuodessa), mutta he ovat olemassa. Heilläkin pitäisi olla oikeus korkeatasoiseen hedelmöityshoitoon omassa maassaan.
• Hoitoprosessi on vaativa ja sisältää monia lääketieteellisiä, psykologisia ja juridisia kysymyksiä, joten hoidot kannattaa keskittää ja tehdä luvanvaraisiksi.
• Tulisiko sijaissynnytys sallia Suomessa? Mielestämme tulisi. 

**************

Koko artikkeli (lainattu Duodecimlehdestä):

Sijaissynnytys tulisi sallia Suomessa 

Tulokset sijaissynnytyksessä samat kuin muissakin hedelmöityshoidoissa

Sijaissynnytys tarkoittaa sitä, että nainen tulee raskaaksi ja synnyttää lapsen tarkoituksena antaa tämä lapsi pois toiselle henkilölle tai parille, jonka hedelmättömyyden syy yleensä on toimivan kohdun puuttuminen. Sijaissynnytyshoito on kielletty kaikissa Pohjoismaissa. Suomessa se kiellettiin syyskuussa 2007, jolloin hedelmöityshoitolaki astui voimaan. Kielto astui voimaan, vaikka Suomessa oli siihen asti menestyksekkäästi hoidettu noin kahdenkymmenen parin hedelmättömyyttä sijaissynnytyksellä (1). Vaikutelmaksi jäi, että lain valmisteluvaiheessa päättäjillä oli ratkaistavanaan niin vaikeita asiaan liittyviä kohtia, esimerkiksi luovuttajien rekisteröintikysymys ja itsellisten naisten hoidot, että sijaissynnytyshoitoon perehtymiseen ei ollut riittävästi resursseja.

Viime vuosina sjaissynnytyshoidon kielto on herättänyt vilkasta keskustelua kaikissa Pohjoismaissa. On pidetty eettisesti arveluttavana, että kohtuperäisestä hedelmättömyydestä kärsivät potilaat joutuvat hakeutumaan ulkomaille kaupalliseen sijaisynnytyshoitoon, jotta he saisivat apua lapsettomuuteensa. Argumentit sijaissynnytyshoitoa vastaan ovat liittyneet huoleen sijaissynnyttäjän terveydestä ja syntyvän lapsen hyvinvoinnista. Lisäksi on pelätty konfliktien syntymistä eri osapuolten välillä prosessin edetessä. Ajatellaan, että sijaissynnyttäjä ei ehkä halua luopua lapsesta tai että tulevat vanhemmat eivät halua ottaa vastaan syntynyttä lasta. Mitä sitten oikeasti tiedämme sijaissynnytysjärjestelyiden tuloksista?

Koeputkihedelmöityshoitojen (IVF) kehityksen myötä sijaissynnytys tehdään nykyisin yleensä niin, että käytetään lasta toivovan pariskunnan omia sukusoluja (gestationaalinen tai IVF-sijaissynnytys). Tarvittaessa on mahdollista luoda alkio lahjasukusoluilla, jos omat sukusolut puuttuvat. Gestationaalisessa sijaissynnytyksessä on huomioitava, että sijaissynnyttäjällä ei ole geneettistä yhteyttä syntyvään lapseen. Vanhassa sijaissynnytyshoidossa raskaus alkoi, kun sijaissynnyttäjä inseminoitiin, jolloin syntynyt lapsi sai alkunsa sijaissynnyttäjän munasolusta.

Tuoreessa systemoidussa kirjallisuuskatsauksessa selvitettiin sijaissynnytyshoidon tuloksia sijaissynnyttäjän, syntyvän lapsen ja vastaanottajavanhempien kannalta (2). Katsauksessa todettiin, että sijaissynnyttäjien raskaudet sujuivat yhtä hyvin kuin tavanomaiset IVF-raskaudet tai lahjamunasoluilla alkaneet raskaudet. Länsimaissa sijaissynnyttäjä on yleensä ollut lähisukulainen tai ystävä, mutta esimerkiksi Englannissa usein muu vapaaehtoinen. Perinataalitulokset sijaissynnytysjärjestelyissä olivat samat tai paremmat kuin tavanomaisten IVF-hoitojen yhteydessä, muun muassa lasten pienipainoisuutta esiintyi vähemmän kuin tavanomaisessa IVF-hoidossa. On pohdittu, että sijaissynnyttäjien parempi lisääntymisterveydellinen tausta saattaa kompensoida tekijöitä, jotka liittyvät tavanomaisen IVF- tai lahjamunasoluhoidon raskausriskeihin (3).

Sijaissynnyttäjät ovat olleet tyytyväisiä hoitoprosessiin, ja heillä on harvoin ollut ongelmia lapsen luovuttamisessa vastaanottajavanhemmille (2). Tutkimuksissa on huomattu, että sijaissynnyttäjä ei kiinny lapseen tunnetasolla vaan asennoituu raskauden alusta alkaen siihen, että lapsi ei ole hänen omansa (4). Synnytyksen jälkeistä masennusta esiintyy saman verran kuin synnyttäjillä yleensä. Länsimaissa biologisten vanhempien ei yleensä ole ollut vaikeata ottaa vastaan syntynyttä lasta, edes tilanteissa, joissa lapsi ei ole ollut terve (2,5).

Lasten terveyden seurantatutkimuksia on tehty 14 vuoden ikään asti, ja heidän psykologisessa tai emotionaalisessa kehityksessään ei ole havaittu eroja verrattuna muilla hedelmöityshoidoilla syntyneisiin lapsiin. Tiedetään myös, että enemmistö sijaissynnytyksellä lapsensa saaneista vanhemmista kertoo lapselleen, miten hän on saanut alkunsa (6).

Kansalliset eettiset toimikunnat Suomessa ja Ruotsissa suhtautuvat myönteisesti sijaissynnytyshoidon sallimiseen rajoitetusti (7,8). Islannissa on käsittelyssä lakiehdotus, jonka mukaan altruistinen gestationaalinen sijaissynnytyshoito sallittaisiin. Pohjoismaissa hoitoon kriittisesti suhtautuvat tahot pelkäävät ilmiön johtavan kaupallisuuteen ja naisten esineellistämiseen. Sijaissynnyttäjän valinta onkin ensiarvoisen tärkeää. Hänellä pitää olla hyvä fyysinen ja psyykkinen terveys sekä ainakin yksi oma lapsi. Aiempiin raskauksiin ei saa olla liittynyt komplikaatioita. Hänen pitää osallistua hoitoon omasta vapaasta tahdostaan ainoana motiivinaan auttaa paria, joka ei muulla tavalla voi saada lasta (9). Se ei sulje pois kohtuullista kulukorvausta vaivannäöstä sekä taloudellisesta menetyksestä, jonka raskaana oleminen aiheuttaa.

Tulisiko sijaissynnytys sallia Suomessa? Mielestämme tulisi. Ihmisen toive biologisesti omasta lapsesta on luonnollinen ja syvä. Tunne on usein niin voimakas, että sen eteen ihminen on valmis ottamaan suuriakin henkilökohtaisia riskeja. Sijaissynnytystä tarvitseville se tarkoittaa nykyisin avun hakemista kaupallisesta toiminnasta ulkomailta, lähinnä Venäjältä, Yhdysvalloista, Itä-Euroopan maista tai Intiasta. Monessa näistä maista alan lainsäädäntö on puutteellinen ja sijaissynnyttäjän motiivina on köyhyys. Reproduktioturismin lisääntymisen myötä riskit konflikteihin sijaissynnyttäjän ja biologisten vanhempien välillä lisääntyvät (10). Monenlaiset lääketieteelliset riskit, kuten monisikiöraskaudet suurenevat. Suomi turvallisten hedelmöityshoitojen edelläkävijämaana voisi tälläkin rintamalla näyttää esimerkkiä maailmalle, jos hoito sallittaisiin.

Sijaissynnytyshoitoa tarvitsevat ovat pieni vähemmistö lapsettomuuspotilaista (ehkä kolmesta viiteen paria vuodessa), mutta he ovat olemassa. Heilläkin pitäisi olla oikeus korkeatasoiseen hedelmöityshoitoon omassa maassaan. Hoitoprosessi on vaativa ja sisältää monia lääketieteellisiä, psykologisia ja juridisia kysymyksiä, joten hoidot kannattaa keskittää ja tehdä luvanvaraisiksi. Ruotsissa tehtiin tutkimusasetelmassa ensimmäisenä maailmassa hoitokokeilu, jossa kohdunsiirto tehtiin yhdeksälle kohduttomalle naiselle. Projekti oli täysin kokeellinen, ja sen tiedettiin aiheuttavan huomattavia riskejä kohdunluovuttajalle, -saajalle ja ennen kaikkea lapselle. Kokeilu onnistui yli odotusten ja on jo johtanut usean lapsen syntymiseen siirtokohdunsaajille (11). Voisivatko Suomen viranomaiset ja politiikot olla yhtä rohkeita ja antaa meille luvan tehdä huolellisesti valmistellussa tutkimuksessa kymmenen gestationaalista sijaissynnytyshoitoa?

VIVECA SÖDERSTRÖM-ANTTILA, dosentti, apulaisylilääkäri
Väestöliiton klinikat Oy
Sidonnaisuudet
Koulutus- ja kongressikulut (Ferring, Finox), luentopalkkio (Merck, MSD)
ANNE-MARIA SUIKKARI, dosentti, ylilääkäri
Väestöliiton klinikat Oy
Sidonnaisuudet
Ei sidonnaisuuksia
************
Linkki Duodecimlehteen täältä
Linkki englanninkieliseen tutkimusartikkeliin täältä