Puolivuotiskatsaus
Reilu puoli vuotta sitten otimme ensimmäiset konkreettiset askeleet matkallamme perheeksi sijaissynnytyksen kautta. Tällöin aloitimme intensiivisen etsinnän netissä sopivan toimiston löytämiseksi. Ajatus päiväkirjasta tai blogista kyti mielessäni ja jo ihan prosessin alussa aloin kirjoittelemaan tapahtumia ylös, joskus kokonaisina teksteina, joskus vain ranskalaisina viivoina. Halusin pukea tuntoni sanoiksi. Halusin dokumentoida koko projektin. Projektin, joka samalla kutkutti mieltä ja toi innostuksen punan poskille, mutta samalla pelotti valtavasti.
Ensimmäinen varsinainen postaus tapahtui vasta joulukuun alussa nimellä ”Matka”. Nyt olemme olleet tällä matkalla puoli vuotta ja on aika tehdä pieni välitilinpäätös ja listata tähänastiset huippuhetket ja pohjakosketukset.
Aivan alussa keräsimme tietoa prosessista, eri toimistoista sekä myös oikeuksistamme aioittuina vanhempina. Melko pian päädyimme aloittamaan yhteistyön Portlandissa sijaitsevan NWSC:n kanssa. Heti toimiston valinnan jälkeen tuli myös aika miettiä munasolun luovuttajaa, sillä minun androgeeni resistenssin vuoksi en voi saada omaa biologista lasta. Alun ahdistavien rekisteriselausten päätimme pyytää siskoani munasolun luovuttajaksi ja onneksemme hän suostui.
Siinä missä siskoni munasoluprosessi eteni tasaisesti, sijaissynnyttäjän löytäminen kesti odotettua kauemmin. Tämä alkoi jo hieman turhauttaa… Pitkin talvea minua myös mietitytti geenit ja geeniperimä, sekä niiden yltiöpäinen testaus, joka huipentui DNA – testeihin.
Lopulta koitti helmikuun loppu ja suuri reissumme alkoi – lähdimme siskon kanssa Portlandiin, jossa varsinaiset munasolun luovutukseen johtavat hoidot aloitettiin piikityksineen. Mieheni liittyi joukkoon myöhemmin ja kolmestaan tutustuimme Oregonin ihmeisiin. Kaikki sujui loistavasti ja siskoltani onnistuneesti punkteerattiin huikeat 23 munasolua. Aurigonpaisteinen Portland helli meitä myös sijaissynnyttäjän suhteen – ensimmäinen tapaaminen Ruthin kanssa oli menestys ja molemmat olimme valmiit aloittamaan yhteistyön. Kunnes kohtalo puuttui peliin ja Ruth joutui jättäytymään prosessista pois...
Nyt olemme reppureissullamme maailman toisella puolen ja meillä on seitsemän superalkiota pakastettuna. Lapsentekoainekset ovat valmiina ja odottelemme kärsimättömänä sijaissynnyttäjän löytymistä. Toivottavasti tarina saa jatkoa piakkoin!