Sinne meni – kolme viikkoa

Tämä on niin klisee, mutta menipä se aika taas nopeasti. Kolme viikkoa sitten olin täpinöissäni aloittamassa Suomilomaani ja nyt… nyt se on sitten ohi. Kalenteriin on merkattu seuraava Suomen reissu: heinäkuu 2017. Juuri tällä hetkellä se tuntuu olevan ikuisuuden päässä.

Kolmeen viikkoon on mahtunut paljon. Kuten täällä kirjoitin, niin vähän liiankin paljon. Etenkin reilun viikon kestäneen flunssan olisin voinut jättää väliin, mutta tulipas syysflunssakin nyt sitten sairastettua alta pois. Viimeiset päivät otimme ihan rauhassa isovanhempien luona ja nyt olemme hyvässä kunnossa kotimatkalle.

Takaisin viemisinä minulla on kaksi aivan uutta vauvaa. Nyt kiivetään jo kovasti tuolin-, pöydän-, sohvan- ja minkä tahansa mööpelin reunoja vasten ja tuttipulloakin osataan kannatella hienosti itse. Kiinteän ruoan määrät ovat nousseet uusille mittaluvuille ja turvaistuimesta yritetään punnata kovasti istumaan itse. Näiden kahden kehitys on samalla valtavan innostavaa, mutta myös hieman kaihoisaa. Se vauva, joka minulla oli viime viikolla, on aivan uusi vauva tällä viikolla. Paluuta entiseen ei ole ja kehityksen vauhdissa ei meinaa pysyä perässä!

Se tekee ensi vuoden heinäkuusta vieläkin kaukaisemman – siinä vaiheessa nämä eivät ole enää edes vauvoja vaan touhukkaita taaperoita!

Maisemat vilahtelevat ohitse (kuten yllä Jyväskylä) ja pimeyttä riittää ympärillä. Kilometrit ja karkit pussissa vähenevät. Vauvoista toinen nukkuu ja toinen vähän väliä parahtaa tylsyyttään. Olen yrittänyt viihdyttää parhaani mukaan käsinukella, maissinaksuilla ja Youtube-videoilla. Ajatukset on suunnattu jo kotiin ja omiin, tuttuihin ympyröihin. Niin ja kaikkeen uuteen, mitä on luvassa! Aamulla tapaan mieheni lentokentällä ja mahtaa mies olla onnellinen, kun näkee pikkuiset kolmen viikon jälkeen. 

Kiitos Suomi, kiitos perhe ja ystävät! Hauskaa viikonloppua kaikille! 🙂