Sokkotreffit – elämäni ensimmäiset sellaiset!

Ystäväni kertoi minulle tyypistä, joka etsisi ehkäpä kaltaistani seuraa. Ystävä oli minusta jo maininnut hänelle ja voisi järjestää meille sokkotreffit. Itse olin heti valmiina – kerranhan täällä eletään ja itsekään en laittaisi vastaan uudesta tuttavuudesta.

Tänään kello kaksi olimme sopineet tapaamisen – hänen luonaan. Pientä jännitystä ilmassa, millainenhan se tyyppi oikein on? Tullaankohan me toimeen, riittääkö juttua? Mitä ihmettä laitetaan päälle, jotain rentoa ja säähän sopivaa, muttei ihan tavanomaisia kotirytkyjä. Iik!

Kuten aina ennen treffejä, lopulta tulee kiire. Lähes paniikki, kello tikittää ja valmista ei tule, ei sitten millään. Toinen kiukuttelee pullon kanssa ja toinen ei suostukaan syömään, vaikka minuuttia aiemmin tuntui olevan koko kolmannen maailman nälänhätä yhdessä vauvassa.

There is no such a thing as ”mä nyt vaan ensin syötän nämä nopeasti”.

Olimme menossa tapaamaan toista suomalaista äitiä ja hänen meidän kaksostemme kanssa lähes samanikäistä poikavauvaansa. Ystäväni oli siis toisistamme maininnut, koska asumme suht lähellä ja molemmat olimme kaipailleet samankaltaista äitiseuraa.

Minun ensimmäiset suomalaiset mamitreffit, niin kivaa!

Heti ensihetkestä lähtien tunnelma oli rento, juttua piisasi ja kaksoset äitineen viihtyivät loistavasti. Vauvat eivät vielä toisistaan sen kummemmin välittäneet, mutta oli kyllä kiva vaan rupatella vauvoista ja muuten tutustua. Sain pari uutta ideaa meidänkin vauvojen viihdykkeeksi, mm. motorisen keinun, jossa kitisevä poika tyytyväisenä keinui hyvän tovin muiden touhuja katsellen. 

Ja kun kumpikaan vauva ei edes järjestänyt mitään suurempaa draamaa tai puklannut huonekaluja, niin nämähän olivat varsin onnistuneet sokkotreffit! :)