Suomen tulevaisuus
Luin ja katsoin suurella mielenkiinnolla Ylen Lähiö-sarjan dokumentin ”Viiden tähden mutsi näyttää, mitä eriarvoisuus on arjessa”. Tuossa artikkelissa ja videoklipeissä kerrotaan Tesoman lähiössä asuvan 29-vuotiaan Johannan ja hänen viisilapsisen perheensä elämästä.
Aivan ensimmäiseksi pitää antaa propsit Ylelle todella hienosta työstä; ohjelmassa on asiallisesti, mutta kuitenkin intiimisti tarjottu katsojalle läpivalaus pienituloisen yh-perheen elämästä. Perheen haasteista, mutta myös rakkaudesta. Suosittelen lämpimästi lukemaan artikkelin ja katsomaan videoklipit. Parissa kohtaa meinasi itkukin päästä…
Minussa dokumentti herätti paljon tunteita, laidasta laitaan. Aivan ensimmäiseksi jäin pohtimaan kommenttia ”kaikki lapset ovat suunniteltuja ja tahdottuja”. Suunniteltuja ja tahdottuja kaikki viisi, vaikka äiti on tiennyt alusta saakka lähtökohtien olevan hankalat. Lasten isät eivät ole perheen arjessa millään lailla mukana, eikä äidillä ole minkäänlaista koulutusta tai työhistoriaa. Kai siinä edes hieman käy mielessä, että miten minä pystyn tarjoamaan lapsilleni hyvän elämän, sen perustarpeet ja tuen? Senhän jokainen lapsi ansaitsisi, hyvän elämän.
Johannalla on ollut vaikea nuoruus ja luultavasti hänen tekemät valinnat juontuvat osaltaan hänen omasta lapsuudestaan. On sääli, ettei häntä voitu auttaa jo tuolloin. Asiat ovat kuten ne ovat ja dokumentti onkin keskittynyt mutsinsa viiteen tähteen – eli lapsiin. Siinä missä Johanna ei omassa lapsuudessaan tukea saanut, on tärkeintä taata näille viidelle, ihanalle lapselle parhaat mahdolliset eväät tulevaisuuteen. Se on tärkeää ei vain lasten itsensä vuoksi, mutta myös koko yhteiskunnan vuoksi. Dokumentistä huokuu lämpö ja Johanna hoitaa äidin roolinsa niin hyvin kuin pystyy. Hän tuntee syystäkin ylpeyttä itsestään.
Suomessa yhteiskunta tukee päivähoitoa ja koulutusta. Myös terveydenhoito katetaan julkisin varoin. Kuten dokumentissäkin ilmenee, näille kaikille palveluille on myös Johannan perheessä tarvetta. Dokumentissä esitellään myös muita yksityisiä tukiverkkoja, kuten Pelastakaa Lapset ryn sporttikummiutta sekä Icehearts-järjestöä, joka tukee poikien ja tyttöjen kasvua ja kasvatusta pitkäjänteisesti.
Kuten taannoisessa Hesarin jutussakin mainittiin, niin lasten sosioekonominen tausta määrittää paljon heidän tulevaisuuden näkymiään. Sillä olisikin tärkeää katkaista esimerkiksi ylisukupolvinen työttömyys lapsiin ja nuoriin kohdistuvalla tukitoiminnalla. Itse kyllä arvostan valtavasti kaikkia näitä vapaaehtoisia, jotka jaksavat vielä oman elämänsä haasteiden lisäksi auttaa muita! Todella tärkeää työtä.
Kuten artikkelissa mainitaan: ”monella 8-vuotiaalla tesomalaispojalla ole yhtään tulevaisuuden unelmaa. Osalla pojista on jo vahvana se ajatus, että töihin ei edes tarvitse aikuisena mennä, voi vain olla ja se riittää. Koulunkäynnistä ei uskota olevan elämässä mitään hyötyä.” Tämä on se pointti, tähän pitää puuttua.