Suomen tuliaisia
Olin viime viikon Suomessa. Alkuperäinen syy syksyiseen Suomen visiittiin oli silmien Lasik-leikkaus, joka ei sitten valitettavasti lopulta onnistunut. Toisaalta olen pettynyt, toisaalta myös hieman helpottunut… En voinut olla ajattelematta, että jos kaikki menee kuin kauhuelokuvissa, en ehtisi nähdä Bobia ja Rosaa omilla silmilläni! :/ Nyt sitten odotellaan vuoden verran ja katsotaan sitten uudelleen.
Siinä missä normaalisti Suomen reissut ovat jo hyvissä ajoin etukäteen täyteen bookatut perheaktiviteeteista tai -juhlista (ulkosuomalaiset varmasti tietävät, mitä tarkoitan), niin peruuntuneen leikkauksen ja perheeni pikkujoulukiireiden vuoksi kalenteriin jäi tällä kertaa aikaa myös ystäville, joita en ole ehtinyt nähdä (liian) pitkiin aikoihin!
Suomen lomasta tulikin erityisen lapsipainoitteinen – teemaan hyvin sopivasti! Yhdellä ystävälläni on 1,5 –vuotiaat kaksospojat, toisella pian 4-vuotta täyttävät kaksostytöt. Kolmannella 2,5 vuotias poika. Siinä missä kaksosperheiden vinkeistä kokoan oman postauksen pikapuoliin, hehkutan jo nyt kaikkea tukea ja kotiin viemistä, mitä sain näiltä perheiltä ja ennenkaikkea: ystäviltä!
Sain ihkaensimmäiset vauvanvaattemme – mm. toissavuoden äitiyspakkauksen toppapuvut ja niin ikään ensimmäiset tuttipullot! Näitä tuli hypisteltyä jo monta kertaa… jos tämä ei ole jotain konkreettista, niin mikä sitten on? 🙂
Sain kirjoja ja lehtiä luettavaksi. Muun muassa Aasaran täällä matkalla-perheeksi/tasta-lahtee-ensimmaiset-vauvaostokset vinkkaaman ”Unihiekkaa etsimässä”. Kirja vaikuttaa supermielenkiintoiselta ja paluulennolla aloin sitä jo lukemaan. Kuten olen jo useaan kertaan maininnut, tuota unettomuutta kyllä pelkään – olen hyvin malttamaton luonne ja väsyneenä hermoni ja kärsivällisyyteni kutistuvat mikroskooppisen pieneksi. Maaliskuusta lähtien tuon tunteen kanssa pitää oppia elämään, toivottavasti tuo kirja tuo apua ja/tai lohtua…
Myös Bob ja Rosa saivat nelivuotiaiden kaksostyttöjen askartelemat tuikkulyhdyt. Ensimmäiset henkilökohtaiset lahjat pikkuisille! <3
Kaiken kaikkiaan aivan ihana viikko Suomessa takana. Paljon ystäviä ja laatuaikaa siskoni kanssa. Sokerina pohjalla tai pisteenä iin päällä vanhempani tekivät eilen yllätysvierailun! He ajoivat lähes koko Suomen halki ihan vain moikatakseni minua yhdeksi illaksi ja tänä aamuna heittivät minut Helsinki-Vantaalle.
Tuntuu myös hyvältä olla takaisin omissa ympyröissä (tai siis tässä meidän 30-neliön unelmakämpässä) ja nähdä myös miestä reilun viikon tauon jälkeen. Viimeiset kolmisen viikkoa olen elänyt enemmän tai vähemmän matkalaukussa ja töissäkään en ole ehtinyt olla kuin muutaman hassun päivän siellä täällä. Nyt onkin marraskuu hujahtanut ohi ja olemme rv 21+4.
Ai niin, Kalifornian reissun jälkeen olen viestitellyt lähes päivittäin Jenniferin kanssa ja tuostakin pitää postaus tehdä ja jakaa yksi video, jonka hän minulle lähetti. Tämä tulee toivottavasti pian ulos blogissa.
Nyt lähden uhmaamaan vesisadetta ja haukkaamaan raitista ilmaa. Rauhallista sunnuntaita!