The Americans
Tiistaiaamuna meillä oli ensimmäistä kertaa hieman pidempi reissu vauvojen kanssa. Ja vielä suurkaupunkiin – San Franciscoon!
Edellisellä viikolla olin viettänyt parikymmentä minuuttia automaattisen ajanvaraussysteemin kanssa sekä myös keskustellut virkailijan kanssa ja lopulta onnistuin varaamaan vauvoille ajan Yhdysvaltojen passivirastoon. Aikamme oli aamulla puoliyhdeksän aikoihin ja meitä neuvottiin varaamaan hyvin aikaa matkaan Bay Arean liikenneruuhkien vuoksi.
Viiden jälkeen aloimme heräillä parin tunnin katkonaisten unien jälkeen. Aamumaidot vauvoille, yleinen lähtöhärdelli ja liikenteeseen. Ruuhkat eivät olleet kovin pahat, mutta oma navigointivirheemme maksoi meille puolisen tuntia, joten juuri vartti ennen sovittua aikaa olimme suuren pilvenpiirtäjän edustalla San Franciscon ytimessä.
Parahiksi toteamaan, että passivirastoon oli pitkälle ulos jatkuva jono… Huoh. Ensin jonoteltiin ja sitten oli lentokenttään verrattavissa oleva turvatarkastus; kengät pois, laukut hihnalle ja vauvat ulos rattaista. Tämän jälkeen jonottamaan passijonoon pikkuhiljaa kärsivällisyytensä menettävien pikkuisten kanssa. Lopulta saimme paperit sisään. Virkailija katseli vauvojen hieman suttuisia passikuvia ja epäili niiden menevän läpi. Hän kuitenkin päätti laittaa ne eteenpäin ja sanoi, että meille soiteltaisiin mikäli he tarvitsevat paremmat. Jos kaikki menisi sujuvasti, voimme hakea passit jo parin päivän päästä.
Siinä vaiheessa kun meidän piti nostaa rattaista pikkuiset näytille huusivat nämä kaksi nälkäistä suuta ja kakkaista pyllyä jo täyttä häkää. Onneksi tilanne oli pian ohitse ja pääsimme vaipanvaihtoon ja syöttöön. Koko porukka oli niin väsähtänyt lyhykäisten yöunien ja jonotusten jälkeen, että San Franciscon päivävierailun sijasta kaarsimme takaisin majapaikkaan nukkumaan päiväunia.
Olin aivan varma, että kuvat eivät mene läpi. Otimme ne itse ja mies niitä hieman photoshoppasi vaatimusten mukaiseksi. Lopulta kuvien sovittaminen oikeaan kokoon passiviraston sivuilla tuhosi laadun täysin… Päätimme kuitenkin yrittää.
Pari päivää odottelimme ikävää puhelinsoittoa, jota ei koskaan kuulunut. Mies ajeli eilen San Franciscoon passinhakuun meidän kolmen viettäessä kotipäivää ja jesh…
…nyt on pikkuisilla passit ja olemme valmiita kotimatkalle!!!! :)
