Vakuuttaa, ei vakuuta…
Näin perjantain sunnuntain kunniaksi yritän saada postauksen aikaiseksi niinkin puisevasta aiheesta kuin VAKUUTUKSET (aloitin tämän siis perjantaina, ja nyt ehdin sen viimeistellä). Vaikka kovasti aikaisemmin meidän täkäläisestä expat – vakuutuksesta mehustelin, kuten esimerkiksi täällä: blogit/matkalla-perheeksi/viela-kerran-vakuutuksista, niin eihän se sitten mennyt ihan niin kätevästi. Ei ollenkaan.
Alussa kaikki näytti lupaavalta. Otimme vakuutusyhtiöön yhteyttä ja heidän jenkkiläinen yhteistyöyritys alkoi asiaa kanssamme jumppaamaan. Ainakin he näyttivät olevan kartalla asiasta, pyysivät tarvittavat dokumentit ja olivat myös suoraan yhteydessä synnytyssairaalaan. Olimme varovaisen luottavaisia, sillä meillähän oli heidän kirjaimellinen varmistus sähköpostussa, että vauvojen syntymästä koituvat kulut tullaan korvaamaan ja erityismainintana myös Yhdysvalloissa.
Sitten asiat alkoivat mennä toiseen suuntaan. Vakuutusyhtiö alkoi kyselemään keisarinleikkauksen kustannuksista ja me selitimme, että se on kaikki korvattu sijaissynnyttäjän omasta, yhdysvaltaisesta vakuutuksesta eikä vauvojen vakuuttajan tarvitse siitä huolehtia. Sitten vakuutusyhtiö ilmoitti, että vauvojen syntymään liittyvät kustannukset tulisi kattaa äidin vakuutuksesta. Me jälleen selitimme, että sen vuoksi me nimenomaan halusimme ottaa vakuutuksen erityisesti vauvoille, sillä tässä tapauksessa vauvoja ei ole vakuutettu.
Sitten pöydälle lyötiin sijaissynnytyskortti.
Meidän olisi kuulema pitänyt heti ilmoittaa, että kyseessä on sijaissynnytysjärjestely. Vaikka eihän se olisi mitään muuttanut. Me nimenomaan halusimme ottaa vakuutuksen vauvojen syntymästä sekä sen jälkeisestä hoidosta koituviin kuluihin ja vakuutustoimisto sen myös varmisti yllä mainitussa sähkopostissa. Mutta nyt sitten meille selvennettiinkin, että joo – vakuutus korvaa, mikäli vauvat eivät ole terveitä. Ja nythän he ovat terveitä. Keskosuus itsessään ja siitä koituva tehohoito on normaalia ja täten kuuluu synnyttävän äidin vakuutukseen. Eivät sitten – jumankeuta – viitsineet tätä meille etukäteen varmentaa.
Asiasta keskusteltiin jonkin aikaa, ennen kuin lopullinen kieltävä päätös ja sen mukana myös koko sairaalalasku postiimme kilahti. Tässä saattaisi olla mahdollisuus vielä vääntää, koska voisimme vedota jonkin sortin kuluttajansuojaan ja tuohon kirjalliseen vahvistukseen, joka oli kirjoitettu hyvin harhaanjohtavasti. Toisaalta – sijaissynnytys ei ole täällä laillista ja tiedän millä voimalla vakuutustoimistot pystyvät lakikiemuroita hyväksensä kääntää, joten ei tässä yksityishenkilönä kannata alkaa leukoja louskuttamaan. Niellä vain turhautuminen, pettymys ja suoranainen ketutus…
Eli se siitä sokerisesta expat – vakuutuksesta. Nyt olemme hankkineen Obamacaren alaiset vakuutuksen Jenkeissä ja vauvat on jo hyväksytty pari viikkoa sitten vakuutukseen ja vakuutuskortitkin olemme saaneet. Sitten odotellaan heidän prosessiaan sairaalan kanssa. Itseäni kylmää se fakta, että kustannusten maksaminen on jo kerran hylätty toisen vakuutustoimiston puolesta ja tämä on yleensä toisellekin vakuuttajalle alustava syy hylätä maksu. Mieheni yrittää valaa positiivista ajattelua, että kyllähän kaiken järjen ja juurikin Obamacaren tavoitteiden mukaisesti vauvamme kustannukset tulisi kattaa jenkkivakuutuksen puolesta.
Toivoa sopii… Muuten meidän prosessin loppulaskuun tulee melkoisen roima korotus, jota maksellaan vielä vuosi jos toinenkin.
Mutta jälleen asiat mittakaavoihin. Vauvat ovat terveitä, kasvavat ja kehittyvät päätähuimaavalla vauhdilla. Hymyilyt ja jokelluksen tapaiset ovat tulleet jäädäkseen. Itse nautin sydämeni pohjasta elämästäni kotona. Nautin ajasta vauvojen kanssa, ajasta äitini kanssa.
(Kuva synnytyssairaalan perhehuoneesta, jossa vauvat ovat parin päivän ikäisiä).