Valmistautumista (vai panikointia?)
Raskautemme on edennyt nyt viikolle 15 ja rapiat. Hurjaa! Hankimme muutama viikko sitten ensimmäisen vauvaopuksen, että voimme alkaa hieman opiskelemaan millaisia otuksia ne vastasyntyneet oikein ovat. Tuosta kirjoitin täällä: http://www.lily.fi/blogit/matkalla-perheeksi/tasta-lahtee-ensimmaiset-vauvaostokset.
Toistaiseksi kirja on saanut aikaan kauhun- ja pelonsekaisia tuntemuksia. Jokainen asia kuullostaa monimutkaiselta tai jopa vaaralliselta. Pitää tehdä näin, ei saa tehdä noin. Ei missään tapauksssa saa tehdä noin. Aina pitää muistaa tehdä näin. O-M-G.
Toisaalta toistelen päässäni, että minä ja mieheni ollaan ihan fiksuja tyyppejä, joten miksi me emme selviäsi niinkin luonnollisesta ja normaalista asiasta kuin VASTASYNTYNYT. Miten ne kaikki muut 349 998 kanssamme samana päivänä vauvan saavat vanhemmat selviävät vauvoistaan? Ja voisin kuvitella, että kevääseen mennessä me olemme valmistautuneet asiaan hyvin, luultavasti keskivertoa paremmin. Joten hyvin se varmaan menee.
Mutta juuri nyt en paljoa osaisi vastasyntyneelle tehdä. Muuta kuin pidellä sylissä. Niskat jumissa jäkittäen, etten vaan rikkoisi sitä pientä, hentoa olentoa. Onneksi tässä on vielä aikaa…
