Viesti, jota en halua. Vielä.

Eilen se tuli. Se viesti, jota en halua. Vielä.

Lounaan jälkeen vilkaisin kännykkää ja huomasin yllä olevan viestin Jenniferiltä. Välitön paniikki, mitä nyt? Siis olemmehan me varautuneet nopeaan lähtöön ja puhuneet, kuinka olemme stand by – asemissa, mutta mitä se käytännössä tarkoittaa? Ei paljoa! Yhtäkkiä pää oli aivan tyhjä.

Ensimmäisenä soitin miehelle: pitäisi alkaa katselemaan lentoja, Jenniferillä supistelee! Mies oli parhaillaan kokouksessa ja pyysi minua katsomaan seuraavat lennot ja pitää hänet ajantasalla. Kayak.com, lennot San Franciscoon, heti. Samalla seurasin puhelintani ja laitoin äänet kovemmalle, etten vahingossakaan missaa puhelua tai viestiä, että synnyttämään ollaan matkalla. Täysin irrallisia ajatuksia alkoi pyörimään päässä. Harmi kun pitää flunssaisena lentää. Miehen pari kauluspaitaa on vielä pesulassa. Pitäisikö ottaa työtietokone mukaan.

Nainen haloo! Vauvasi saattavat olla syntymässä, keskity!

Seuraavan puolen tunnin aikana katsoin mahdollisia lentoja parin tunnin päähän ja vähän myöhemmin. Jenniferistä en kuullut enää mitään. Arvelin tämän olevan hyvä merkki. Hieman myöhemmin laitoin uudelleen viestiä, supistukset olivat loppuneet. Kaikki tuntuu olevan hyvin, mutta kyllä tämä herätti, että synnytys todellakin voi alkaa hetkellä millä hyvänsä. Ja luultavasti nuo supistelut alkavat olla merkkejä siitä. Pitäisi varmaan ihan oikeasti alkaa pakkaamaan laukkua valmiiksi. 

—

This is the text I don’t want to receive. Yet. Jennifer wrote about her contractions and I was panicking. We say we are on stand by, but that actually doesn’t mean a lot. This time it was a false alarm, but I think I really should start packing my bags. Just in case the next one is the real deal.