Viime vuoden helteet ja muita syitä olla kiitollinen

Tasan vuosi sitten Suomea hellitteli ihanat helteet. Tasan vuosi sitten pieneen suomalaiseen maalaispitäjään oli saapunut Suomesta ja ympäri Eurooppaa satakunta vierasta juhlimaan häitä. Meidän häitä!

Jo keväällä kirjoitin täällä varsinasesta hääpäivästämme, eli päivä kun siviilivihkiminen tapahtui. Itse hääjuhla järjestettiin kuitenkin vasta kesällä, kirkollisen siunauksen ja muiden perinteisten juhlallisuuksien siivittämänä. Päivä oli täydellinen. Onnellinen, iloinen, railakas ja ahhhh niin täynnä Suomen kesän kauneutta ja rakkautta.

Tämän viikonlopun vietimme kahdestaan ja nautimme hääpäivästämme. Eilen söimme hyvin ja pitkään, tänään otimme aurinkoa, uimme ja pelasimme rantalentopalloa. Iltapäivästä katselin päiväunille nukahtanutta miestäni, meidän postimerkin kokoista asuntoa ja mietin huomista alkionsiirtoa. Yhtäkkiä iskenyt onnellisuuden puuska ravisutti päästä varpaisiin ja kyyneleet nousivat silmiini.

Olen sanonut tämän niin monta kertaa aiemminkin tässä blogissa, mutta sanon jälleen: olen niin onnellinen ja kiitollinen tästä matkasta. Tästä matkasta, jolla olen mieheni kanssa. Jossa on mukana myös perheemme, ystävämme ja te rakkaat lukijat ja lilylaiset. Huomenna saattaa lähteä alulle elämme suurin mullistus – tai sitten ei. Muuta emme voi kuin toivoa ja ottaa vastaan kaikki mitä tulee. Ja tuli vastaan sitten mitä vain, kiitollinen pitäisi muistaa olla silti. Onhan tässä jo paljon hyvää tapahtunut. Niin kun jaksaisi heikolla hetkelläkin ajatella.

Kaikki kuvat häistämme. Ethän käytä niitä ilman lupaa.