Viimeinen viikko maailmanympärimatkaa

Juuri niin, yksi viikko. Viikon päästä olen jo valmistautumassa ensimmäiseen työpäivään reilun kolmen kuukauden tauon jälkeen. Käytännössä tämä valmistautuminen tarkoittanee erinäisten laatikoiden availua ja hermojen kiristystä, kun en muista mihin mitäkin on pakattu.

Kolme kuukautta maailmalla on ollut aivan huikea kokemus. Availen kokemuksia tarkemmin vähän myöhemmin, ensiksi tarvitsen hieman normaalia arkea. Jos meillä sellaista nyt edes on. Nyt tunnelmat ovat haikeat. Epämääräiset. En ole varma olenko iloinen, helpottunut, surullinen vai ahdistunut. Jotenkin kaikkea tuota sekaisin.

Osaltaan fiiliksiin vaikuttaa, että emme ole palaamassa kotiimme, vaan matkalaukkuelämä jatkuu vielä vuoden loppuun. Näillä näkymin jatkamme kotimme vuokrausta ja asumme itse halvasti – jossain. Näin säästämme rahaa baby – projektiimme. Alkuun punkkaamme mieheni vanhemmilla ja siitä eteenpäin en vielä tiedä. Reissulta palaaminen olisi varmasti helpompaa, jos pääsisi kaatumaan omaan sänkyyn.

Nonih, nyt valmistautumaan illallistamaan. Olemme tällä hetkellä Balilla, Seminyak-rannalla. Viimeiset reissupostaukset tulevatkin olemaan upeasta Indonesiasta ja hieman myös Thaikuista. Sen jälkeen reissusepustukset hiljenevät ainakin joksikin aikaa. Onneksi itse sijaissynnytysprojektin tiimoilta alkaa tapahtumaan sitäkin enemmän, joten kirjoittamista piisaa. 

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille! Muisk.

Kuva Ijenin kraaterilta, Itä-Javan saarelta.