Ykkönen ja Kolmonen

 

Niin. Kaksi.

Eilen illalla myöhään Euroopan aikaa Jenniferillä oli sovittu ensimmäinen ultra, rv7 varhaisultra. Koska tutkimus tehtiin hänen paikallisella klinikalla eikä Portlandissa, hän ei saanut skypettää tutkimuksen aikana. Mutta puhelinlinjat kävivät kuumana tekstiviestien ja kuvien muodossa.

Parikymmentä minuuttia tutkimuksen alkamisen jälkeen tuli ensimmäinen viesti ”Baby A” ja pian tämän jälkeen suttuinen mustavalkoinen kuva ultrasta. Yritimme miehen kanssa puhelimen näytöltä tiristellä, mitä kuvassa oikein näkyy siinä varsinaisesti onnistumatta.

Pian saapui yllä oleva viesti. Ja minulle kyyneleet silmiin! Siellä ne molemmat pikkusissit vaan sinnittelevät – Ykkönen ja Kolmonen. Minun ihanat Ykkönen ja Kolmonen! Sellaiset maapähkinän kokoiset ja näköiset. Miten olenkaan niitä molempia ajatellut ja mielessäni tsempannut, että ”pärjäilkää pikkualkiot siellä”! Ja siellä ne näyttävät olevan kumpainenkin. Uskomatonta.

Kuten olen useaan kertaan todennut tässä blogissa niin päätimme yrittää kahdella alkiolla, koska haluamme vähintään kaksi lasta. Mikäli saisimme nyt vain yhden (josta luonnollisesti olisimme myös ikionnellisia!!!!), niin luultavasti joutuisimme käydään koko prosessin uudelleen läpi. Kaksosten kohdalla olemme taatusti kiireisiä siihen saakka, että olemme adoptiokelpoisia mikäli kolmannen joskus haluaisimme.

Kirjoittelen kaksostunnelmista lisää myöhemmin, mutta on tämä aika uskomatonta. Ykkönen ja Kolmonen! Superalkiot! Wonder Twins!