Yksi etappi saavutettu
Heti ultraa (josta kirjoitin eilen) seuraavana saimme sähköpostia hedelmöitysklinikaltamme.
”As I think you know, the ultrasound yesterday looked great! both babies are showing appropriate growth for the current gestational age. congratulations!” …
… ”So, you are officially graduating from our care at this point! We are sad to see you all go- but we are so happy to send you along to the next phase of your journey.”
Ensimmäisenä tuli mieleeni, että nytkö jo? Olemmeko me todella jo niin pitkällä? Vastahan tästä puhuttiin! Skypen kautta viime syksynä, kun illat olivat jo pimeitä ja viileitä. Kun ensimmäistä kertaa kuulimme success ratesta. Keväällä paikan päällä Portlandissa, kun loistimme kevätauringon kanssa kilpaa ja olimme innoissamme prosessin etenemisestä ja tulevasta reppureissusta.
Mieleen tulvahti klinikka ja sen henkilökunta. Vastaanoton hymyilevä virkailija, ihana munasolun luovuttajista vastaava hoitaja, jonka kanssa nauroimme kippurassa harjoitellessamme hormonipistoksia tekovatsaan. Sijaissynnytyskoordinaattorimme, joka suki pitkiä kiharia hiuksiaan toistuvasti. Siskoani punktioon valmistellut sairaanhoitaja, joka esitteli kännykästään tekemiänsä vaatteita ja vakuutti siskolleni hänen olevan melko tough cookie, vaikkei sisko itse uskoisi. Hieman niljakas, mutta hyvin ystävällinen, narisevaääninen lääkärimme.
Mietin sitä kiitollista, onnellista, liikuttavaa hetkeä, kun punkteerauksen tehnyt lääkäri tuli huoneeseen ilmoittamaan 26 munasolusta. Kuinka kyyneleet valuen katsoin nukkuvaa siskoani, joka sillä hetkellä näytti silmiini enkeliltä.
Ja nyt olemme virallisesti ”selvinneet” hedelmöityksestä – onnistumisprosentilla 100%. Olemme kohta ensimmäisen trimesterin taitteessa ja raskaus on tämän jälkeen ”normaali raskaus”, ja samalla viivalla luomuraskauksien kanssa. Tästä synnytykseen saakka Jennifer asioi omalla klinikallaan ja Portlandin hedelmöitysklinikka ei ole enää prosessissa mukana.
Niisk – yksi etappi saavutettu ja toivottavasti kaikki sujuu hyvin loppuun saakka. En tule ikinä unohtamaan Oregon Reproductive Medicinia ja heidän henkilökuntaansa.
Ps. Yksi asia meidän toki tulee vielä hedelmöitysklinikkamme kanssa sopia – mitä tehdään jäljelle jääneille viidelle alkiolle. Mutta ei mennä asioiden edelle, vaan nyt toivotaan ja jännitetään raskausviikko kerrallaan, että kaikki menisi mahtavasti Ykkösellä ja Kolmosella.