Yön pimeinä tunteina

En saanut unta viime yönä. Jotenkin ajatukset alkoivat harhailemaan Portlandiin. Niihin vajaaseen kolmeen aurinkoiseen viikkoon. Mietin seikkailuja siskoni kanssa piikityksineen ja Oregonia ihmetellen. Mietin vaaleanpunaisena kukkivia puita ajellessamme tapaamaan sijaissynnytystoimistoa ja Ruthia. Mietin sitä kutkuttavaa onnen ja ilon tunnetta, joka täytti koko Portlandin noina päivinä. Aurinkoisina päivinä. 

Vavahduin pimeään hotellihuoneeseen leveä hymy kasvoillani. Sitten mielen täytti hotellihuoneen sankka pimeys. Heräsin uuteen aamuun ja vakuuttelin itselleni, että kaikki tulee menemään mahtavasti! Ihan varmasti.