Imettävän feministin vastalause

Feministinen aikakausilehti Tulva on yksi parhaita julkaisuja mitä suomenkielellä on kirjoitettu. Se tarjoaa neljä kertaa vuodessa rautaisia artikkeleita feminismistä, naisten oikeuksista ja asemasta, yhteiskunnallisista ilmiöistä, politiikasta, pop-kulttuurista, vaikka mistä. Tulvan ensimmäinen 2016 numero tuli myyntiin Minna Canthin päivänä, ja ellen asuisi tällä hetkellä Tansaniassa minne posti ei ikävä kyllä Tulvaa tuo, olisin odottanut postilaatikolla lehden saapumista innoissani. Koska olen kuitenkin lehden ulottumattomissa, vilkaisin Tulvan Facebook-sivuja saadakseni esimakua siitä mitä uusin numero piti sisällään – ja sain kokea todella karvaan ja masentavan pettymyksen.

Tulva oli julkaissut artikkelin imetyksestä, otsikolla ”Imetysmyyteille kyytiä! Faktat tiskiin – Tulva kumoaa yleisimmät imetykseen liittyvät harhaluulot”. Kun näin jutun otsikon, ajattelin ”Mainiota! Tarvitsemme lisää feministisiä kannanottoja ja kirjoituksia imetykseen liittyen”. Imetykseen nimittäin todellakin liittyy paljon harhaluuloja, virheellisiä uskomuksia, stereotypioita, jopa stigmaa joka kohdistuu sekä imettäviin äiteihin että äiteihin jotka eivät imetä. Tällaiselle artikkelille olisi siis todellakin tarvetta. Mutta mitä Tulvan artikkeli tarjosi?

Kuva: Laktivistiäiti

Lisää vettä myllyyn harhaluuloille. Virheellistä tietoa. Faktojen vääristelyä. Äärimmäisen yksipuolisen näkökulman. Toisin sanoen, todella ala-arvoisen, heppoisesti tutkitun ja huonosti kirjoitetun artikkelin jonka tarkoitus oli todennäköisesti vain aiheuttaa some-meteli – ja sen se todellakin teki. Artikkeli on aiheuttanut palautevyöryn Tulvan Facebook-sivuilla, johon vastaava päätoimittaja on vastannut toteamalla että ”Tulva ei ole tieteellinen julkaisu ja lehden tyyliin tämäkin on ainoastaan yksi näkökulma ja pintaraapaisu teemaan”. Niin. Paitsi että artikkelin otsikossa sanotaan nimenomaan ”FAKTAT tiskiin” – ei ”näkökulmat tiskiin”. Artikkelin otsikossa sanotaan myös ”Tulva kumoaa..” – ei ”itsenäinen toimittaja kumoaa..”. Ja suoraan sanottuna, on täysi rimanalitus yrittää paeta lehden journalistista vastuuta väittämällä että koska Tulva ei ole tieteellinen julkaisu, lehdellä ja päätoimittajalla ei olisi vastuuta varmistaa että lehdessä julkaistut tekstit eivät ole täynnä asiavirheitä kun kyse on aiheesta jonka taustalla on loputon määrä tieteellistä tutkimustietoa joka täysin kumoaa artikkelin väitteet, nimenomaan liittyen rintamaidon ominaisuuksiin ja terveysvaikutuksiin korvikkeeseen verrattaessa. Tulva – nyt meni metsään ja pahasti. Myös muut blogistit ovat suivaantuneet jutusta – lue vaikka Puutalobabyn oiva vastine. 

Koko artikkeli on omasta mielestäni kirjoitettu todella huonolla sävyllä, ja antaa sen kuvan että imettäminen olisi jotenkin feminismin vastaista tai naisia alistavaa – ja että tekstin tarkoitus on ikäänkuin vapauttaa poloiset äidit imetyksen ikeestä ja antaa heille lupa ja oikeus olla imettämättä. Artikkelin ongelma ei ole se, että se nosti esiin imetyksen liittyviä negatiivisia asioita, koska totta kai niitäkin on – ongelma on siinä, että artikkeli sortui vääristelemään tieteellisiä faktoja, antoi virheellisen kuvan rintamaidon ja korvikkeen eroista, ja käytännössä päätyi vähättelemään rintamaidon merkitystä lapsen ja äidin terveyden kannalta. Tässä asiassa, kuten niin monessa muussakin, naisiin kohdistuu valtavia paineita suuntaan ja toiseen: monet naiset kokevat, että heidän päätöstään olla imettämättä tai imettää vain lyhyen aikaa kritisoidaan toisten äitien, sukulaisten tai jopa terveydenhuollon ammattilaisten toimesta, kun taas toisaalta imettävät äidit kokevat joutuvansa jatkuvasti häpeän ja kritiikin kohteeksi esimerkiksi sen takia, että imettävät lapsiaan julkisilla paikoilla tai imettävät lapsiaan taaperoiässä. Tämä taitaa olla koko naisena (ja myös äitinä) olemisen isoin haaste:

Damned if you do, damned if you don’t.

Sen takia toivoisin sydämeni pohjasta että näkisin enemmän sellaista keskustelua ja journalismia, jossa tähän aiheeseen ei aina tartuttaisi sokeasti vain toisesta näkökulmasta – ikään kuin kyseessä olisi aina taistelu ja vastakkainasettelu äitien välillä jotka ovat tehneet erilaisia valintoja. Suoraan sanottuna olen aivan helvetin kyllästynyt sellaisiin ”feministisiin” teksteihin. Olen kyllästynyt lukemaan ja kuulemaan kuinka äitiys ja siihen liittyvät valintani, kuten pitkäaikainen imetys tai perhepeti, jotenkin rajoittavat minua naisena ja yksilönä. Olen kyllästynyt kuulemaan kuinka feminismin varjolla yritetään vähätellä äidin roolia ja merkitystä erityisesti pienen vauvan ja lapsen elämässä. Toisaalta olen myös kyllästynyt kuulemaan kuinka ainoa tapa olla hyvä, rakastava ja läsnäoleva äiti ja olla aiheuttamatta elinikäisiä traumoja ja kiintymyssuhdevammoja lapselle on heittää oma identiteetti kankkulan kaivoon ja unohtaa vaikkapa ura-haaveet, kunnianhimo, tarve omalle ajalle (tai parisuhdeajalle ilman lapsia) koska äitiys muka jotenkin hukuttaa kaiken muun alleen ja lapsen saaneella naisella voi olla vain ja ainoastaan yksi identiteetti: äiti. Kumpikin tapa lähestyä mitään äitiyteen liittyvää aihetta ei aiheuta mitään muuta kuin entistä polarisoituneempaa keskustelua ja äitien asettamista toinen toisaan vastaan. Se lähettää sellaisen viestin, että feminismi ja äitiys ovat jotenkin ristiriidassa – että on mahdotonta olla ”hyvä” äiti ja ”hyvä” feministi. Olen kyllästynyt lukemaan ja kuulemaan kannanottoja jotka antavat ymmärtää, että hyvä feministi on aina itsekäs ja hyvä äiti taas sellainen, joka luopuu kaikesta muusta ja kaikesta omasta, ja omistautuu vain ja ainoastaan lapsilleen. 

Imetys on äidiksi tulevalle naiselle äärimmäisen iso ja monimuotoinen asia, olipa hänen oma imetyspäätöksensä mikä tahansa. Siihen liittyy niin monta ulottuvuutta: biologinen, sosiaalinen, ekonominen. Naisen päätökseen imettää tai olla imettämättä, sekä hänen mahdollisuuksiinsa onnistua imetyksessä, vaikuttavat muunmuassa ympäristö, tulotaso, oma terveys, saatavilla olevat tukitoimet, terveydenhuoltojärjestelmä, kumppanin ja muiden perheenjäsenten tuki, jopa etnisyys ja uskonto – joten aihe on todellakin feministisestä näkökulmasta tärkeä ja aiheellinen. Sen takia vääristellyn ja virheellisen tiedon jakaminen feministisessä julkaisussa on äärimmäisen epäfeministinen teko – sillä jokaisella naisella on oikeus tehdä päätöksiä omasta kehostaan itsenäisesti ja yksilönä, ja feminismin tulisi tukea naisille tarjolla olevien mahdollisuuksien määrää sekä luotettavaa, faktoihin pohjautuvaa tietoa. Ei ole millään tavalla feminististä vähätellä imetystä tai sen merkitystä sekä vauvalle ja äidille, sen enempää kuin olisi feminististä syyllistää lastaan korvikkeella ruokkivaa äitiä. On totta, että imetykseen liittyvä keskustelu kärjistyy ja lietsoo vastakkainasettelua usein – minkä takia olisin todella toivonut ja odottanut Tulvalta parempaa kannanottoa tähän aiheeseen. ”Paremmalla” en tarkoita sellaista, joka jollain tapaa hehkuttaisi imetyksen mahtavuutta ja taputtelisi imettäviä äitejä selkään, ja samalla syyllistäisi niitä jotka eivät imetä – vaan sellaista, joka tarttuisi kunnolla imetykseen liittyviin haasteisiin, myytteihin ja stereotypioihin, käsittelisi aihetta monipuolisesti ja tasapuolisesti useista näkökulmista, ja joka pohjautuisi ihan oikeaan faktatietoon – ei vääristelisi tutkimustietoa oman agendan ajamiseksi.

Yhdenkään äidin ei pitäisi joutua kokemaan häpeää, stigmaa tai syyllisyyttä siitä, minkä valinnan he ovat imetyksen suhteen tehneet. Päätös imettää tai olla imettämättä on jokaisen naisen oma, yksityinen päätös, ja jokaisen naisen tulisi saada päätökselleen tukea ja apua tarpeen mukaan. Tosiasia kuitenkin on, että Suomi – ja muu maailma – on täynnä äitejä joiden imetystaival on kaatunut tiedon, tuen ja terveydenhuollon puutteeseen, ei siihen että äiti on itse tehnyt tietoisen valinnan olla imettämättä. Imetykseen vaikuttavat patriarkaaliset arvot, naisten kehojen ja rintojen seksualisointi, valta-rakenteet, köyhyys, kouluttamattomuus, tiedon puute – kaikki aiheita joita olisi todella tärkeää käsitellä feministisen linssin läpi. Naisten oikeutta päättää mitä he kehoillaan tekevät tulee myös aina puolustaa, oli kyse sitten imetyksestä tai abortista, raskaudesta tai sen välttelystä – mutta EI NIIN että asetetaan eri valintoja tehneet naiset toinen toisiaan vastaan. Monille äideille imetys on alusta loppuun haastavaa, raskasta, jopa kivuliasta – ja sen takia moiset huuhaa-tekstit joissa vähätellään imetyksen merkitystä lapselle ja äidille ovat kuin isku vasten kasvoja. Se on vastuutonta, epäeettistä, huonoa journalismia – ja suoraan sanottuna erittäin epäfeminististä. 

 

************************

PS. FAKTAT TISKIIN….

..Eli mitä ne asiavirheet artikkelissa olivat? No, itseäni ärsytti ja suututti koko artikkelin sävy kuten yllä mainitsin, mutta sehän on makuasia ja toisia se kenties miellytti. Isoin ongelma tekstin kanssa oli kappale otsikolla ”Rintamaito on korviketta selvästi terveellisempää”, joka siis esitettiin yhtenä näistä ”imetysmyyteistä”. Kirjoittaja jatkaa väittämällä, että imetyssuositukset ovat lähinnä suunnattu kehitysmaille joissa ei ole tarjolla puhdasta vettä korvikkeelle, ja että ”kehittyneissä maissa korvikkeen ja rintamaidon väliset terveysvaikutukset eivät ole selkeitä.” Tulvan Facebook-sivuilla kirjoittaja Hertta-Mari Kaukonen mainitsee käyttäneensä lähteenä mm. The Atlanticissa julkaistua Hanna Rosinin artikkelia, jonka otsikko on ”The Case Against Breastfeeding”. Rosinin artikkeli on ensinnäkin kuusi vuotta vanha ja kumottu moneen otteeseen monen tieteellisen tahon toimesta – ja Rosin itse, monista ansioistaan huolimatta, ei ole tieteilijä tai tutkija. Hyvin nopealla Googlaamisella imetyksestä ja sen terveysvaikutuksesta löytyy tuhansia artikkeleita ja julkaisuja – ja ongelma ei niinkään ole se, että Kaukonen on käyttänyt Rosinin artikkelia lähteenä vaan se, että ei-tieteellinen lähde ja täysin tieteellisen tutkimuksen vastainen väite esitetään artikkelissa faktana. Kaukosen mukaan rintamaito ei siis ole juuri korviketta parempaa terveysvaikutustensa puolesta, ainakaan länsimaissa – mutta mitä tästä sanovat maailmanlaajuisesti tunnustetut tieteelliset asiantuntijatahot?

• Maailman terveysjärjestö (WHO): ”WHO actively promotes breastfeeding as the best source of nourishment for infants and young children” – eli WHO suosittelee ja edistää imetystä parhaimpana tapana ruokkia vauvoja ja pieniä lapsia; ja ”According to the new findings, exclusive breastfeeding for six months and continued breastfeeding with safe, appropriate and adequate feeding is recommended as a global health policy in both developing and developed countries” – eli vuonna 2007 tehdyn tutkimuksen mukaan, jonka tarkoitus oli arvioida WHOn aikaisempia imetyssuosituksia, WHO säilytti kantansa ja suosittelee 6kk täysimetystä ja sen jälkeen osittaisimetystä sekä kehitysmaissa että kehittyneissä maissa.  
• UNICEF: ”The most critical time for good nutrition is the brief 1000 day period from the start of a woman’s pregnancy until a child’s second birthday. Breastmilk is the best food for children’s health and development during this critical window. It provides all the vitamins, minerals, enzymes and antibodies that children need to grown and thrive.” – kaikken tärkein vaihe ravinnon kannalta lapsen elämässä on ensimmäiset 1000 päivää raskauden alusta lapsen toiseen syntymäpäivään. Rintamaito on parasta ruokaa lapsen terveyden ja kehityksen kannalta tänä aikana. Se tarjoaa kaikki tarvittavat vitamiinit, mineraalit, entsyymit ja vasta-aineet joita lapsi tarvitsee. 
• American Academy of Pediatrics: ”Research and practice in the 5 years since publication of the last AAP policy statement have reinforced the conclusion that breastfeeding and the use of human milk confer unique nutritional and nonnutritional benefits to the infant and the mother and, in turn, optimize infant, child, and adult health as well as child growth and development.” – suomeksi: Tutkimus ja käytäntö ovat viimeisten 5 vuoden aikana vahvistaneet että imetys ja äidinmaito tarjoavat ainutlaatuisia ravitsemuksellisia ja ei-ravitsemuksellisia etuja sekä vauvalle että lapselle ja auttavat parhaiden mahdollisten terveysvaikutusten saavuttamista lapsen ja aikuisen kannalta.”
• THL: Suositukset: täysimetys 6kk ikään ja osittaisen imetyksen jatkaminen vähintään 12kk ikään kiinteiden lisäruokien ohella. 

Ja sitten tämä:

”Breast milk contributes to protect your baby from diseases. Breastfeeding was shown to prevent such infantile diseases as gastrointestinal infections, ear and respiratory infections. It also contributes to protect your baby from allergies. The health benefits of breastfeeding extend beyond the child’s first few months of life. Breast milk is thought to exert a preventive effect on several so-called cardiometabolic diseases such as obesity, high bloog pressure, high blood lipid levels and type-2 diabetes” – eli lyhyesti suomeksi: Rintamaito suojelee lasta sairauksilta. Imetyksen on osoitettu ehkäisevän mm. vatsatauteja, korva- ja hengityselintulehduksia, ja se auttaa suojelemaan lasta allergioilta. Imetyksen terveysvaikutukset jatkuvat yli lapsen ensimmäisten elinkuukausien, ja rintamaidolla saattaa olla positiivisia vaikutuksia lihavuuden, korkean verenpaineen, poikkeavien veren rasva-arvojen ja 2-tyypin diabeteksan kannalta.” 

Tämän viimeisen lainauksen lähde? Korvikejätti Nestle.  Edes se ei voi kieltää rintamaidon terveysvaikutuksia korvikkeeseen verrattuna. 

Se, että rintamaito on korviketta parempaa ei tarkoita sitä että korvike on lapselle haitallista tai paha asia. Imettävä äiti ei ole korvikkeella lastaan ruokkivaa äitiä parempi – kyse ei ole siitä kuka ”voittaa”. Korvike pelastaa henkiä. Korvike on äärimmäisen tärkeä aine. Mutta optimaalisessa tilanteessa, kun mahdollistan, rintamaito on aina se ihmislapselle kaikkein paras ravinto elämän ensimmäisinä kuukausina ja vuosina. Se on yksinkertaisesti tieteellinen fakta. On totta, että imetyksestä ja sen eduista on kirjoitettu tutkimuksia ja mielipidekirjoituksia laidasta laitaan ja joka näkökulmasta – mutta se, että rintamaito yksinkertaisesti on sekä lapsen että äidin terveyden kannalta se paras mahdollinen vaihtoehto on todistettu kiistatta uudestaan ja uudestaan, viimeisimmäksi The Lancetin tutkimuksessa joka julkaistiin aikaisemmin tänä vuonna, ja jonka mukaan imetyksen terveysvaikutukset ovat huomattavia sekä äideille että lapsille kehitysmaissa ja kehittyneissä maissa. Yksi tutkimuksen artikkeleista erityisesti korostaa länsimaiden heikkoa imetystilannetta ja alhaisia imetyslukuja huomattavana ongelmana ja haasteena, johon tulisi puuttua kansallisella ja kansainvälisellä tasolla. Artikkelit ovat ilmaiseksi luettavissa jos tekee itselleen käyttäjäprofiilin Lancetin sivuilla. 

Ruskeat Tytöt kirjoittu Tulvan artikkelista tärkeän puheenvuoron ja mainitsi WHOn tutkimuksen vuodelta 2007 jonka mukaan ei voida varmuudella sanoa, onko imetyksellä pitkän aikavälin terveysvaikutuksia vai ei. Pitkän aikavälin terveysvaikutuksista tehdään jatkuvasti lisää tutkimusta ja on totta että niistä ollaan montaa mieltä ja niiden suhteen on myös vaikeaa sanoa milloin vaikutus johtuu itse rintamaidosta ja milloin muista tekijöistä (kuten sosioekonomisesta taustasta), mutta se ei vaikuta WHO:n ja muiden tieteellisten tahojen imetyssuositukseen, joka perustuu yhtälailla lyhyen aikavälin terveysetuihin sekä suurempaan kokonaiskuvaan imetyksen eduista sekä lapselle että äidille. Tämä on kuitenkin itse asiassa melko epäoleellista Tulvan artikkelin kannalta, missä kirjoittaja yksioikoisesti toteaa että ”on yleinen harhaluulo että vauva saa vastustuskykynsä rintamaidosta” ja ”kehittyneissä maissa rintamaidon ja korvikkeen väliset terveysvaikutukset eivät ole selkeitä” – kumpikin väite on vähintäänkin harhaanjohtava, ja oikeastaan yksinkertaisesti epätosi. Journalistin ja journalistisen julkaisun vastuu on julkaista tekstejä jotka perustuvat tutkimustietoon – ja tämä artikkeli nimenomaan julkaistiin otsikolla ”Faktat tiskiin!”. Toivon, että Tulvan toimitus ja erityisesti vastaava päätoimittaja todella kuuntelevat saamaansa palautetta, ja kantavat vastuun tapahtuneesta.