Lapsen etu on ehjä perhe
Tämän päivän luetuin ja jaetuin Helsingin Sanomien artikkeli on todennäköisesti juttu otsikolla ”Äiti ja kolmevuotias aiotaan käännyttää Suomesta – isä ja vauva saavat jäädä”. Perheen isä, Huner Ali Muhammed, on ollut Suomessa jo seitsemän vuotta, ja hänelle on myönnetty pysyvä turvapaikka ja oleskelulupa. Hunerin vaimo Gashaw Khaleel Hamad ja kolmevuotias poika Sämä Huner Ali Muhammed ovat saaneet käännytyspäätöksen, ja heidän on määrä lähteä Suomesta ja palata Irakiin viimeistään perjantaina. Perheen kolmekuisen Klara-vauvan oleskeluluvasta ei ole annettu päätöstä, joten toistaiseksi Klara saa jäädä Suomeen – ilman äitiä ja veljeä.
Suomi on allekirjoittanut ja ratifioinut YK:n Lapsen oikeuksien yleissopimuksen (UN Convention on the Rights of the Child). Lasten oikeuksien sopimus sanoo seuraavaa:
Artikla 2, kappale 1: Sopimusvaltiot kunnioittavat ja takaavat tässä yleissopimukesssa tunnustetut oikeudet kaikille niiden lainkäyttövallan alaisille lapsille ilman minkäänlaista lapsen, hänen vanhempiensa tai muun laillisen huoltajansa rotuun, ihonväriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen, etniseen tai sosiaalisen alkuperään, varallisuuteen, vammaisuuteen, syntyperään tai muuhun seikkaan perustuvaa erottelua.
Artikla 9. kappale 1: Sopimusvaltiot takaavat, ettei lasta eroteta vanhemmistaan heidän tahtonsa vastaisesti paitsi, kun toimivaltaiset viranomaiset, joiden päätökset voidaan saattaa tuomioistuimen tutkittaviksi, toteavat soveltuvien lakien ja menettelytapojen mukaisesti sen olevan lapsen edun mukaista. Tällainen päätös saattaa olla tarpeellinen erityistapauksessa, kuten lapsen vanhempien pahoinpidellessä tai laiminlyödessä lasta tai kun vanhemmat asuvat erillään ja on tehtävä päätös lapsen asuinpaikasta.
Artikla 10, kappale 1: Sopimusvaltioille 9 artiklan 1 kappaleessa asetettujen velvotteiden mukaisesti on lapsen tai hänen vanhempiensa hakemukset jotka koskevat sopimusvaltioon saapumista tai sieltä lähtemistä perheen jälleenyhdistämiseksi käsiteltävä myönteisesti, humaanisti ja kiireellisesti. Sopimusvaltiot takaavat lisäksi, että tällaisen hakemuksen esittämisessä ei ole epäedullisia seurauksia hakijoille eikä heidän perheenjäsenilleen.
Afganistanlaisia pakolaislapsia Iranissa. Kuva ei liity tekstissä käsiteltävään tapaukseen. Kuva: Pierre Prakash/EU
Myös Suomen laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta perustuu ennen kaikkea lapsen edun ja hyvinvoinnin turvaamiseen, sekä lapsen oikeuteen säilyttää läheiset suhteet molempiin vanhempiinsa, kunhan tämän katsotaan olevan lapsen edun ja hyvinvoinnin mukaista. Suomen ulkomaalaislaki ja siihen Sipilän hallituksen toimesta esitetyt muutokset tekevät perheiden yhdessäpidosta kuitenkin erittän haastavaa, monille jopa mahdotonta – mikä tarkoittaa sitä, että Hunerin ja Gashawin tyyppinen tilanne tulee jatkossa vain yleistymään entisestään. 2600 euron nettotulot kuussa kaksilapsiselle perheelle tuntuvat varsin kohtuuttomalta, ottaen huomioon että tämä on huomattavasti korkeampi tulotaso kuin mitä suuri osa suomalaisperheistä tienaa, ja että maahanmuuttajien ja erityisesti pakolaisten kohdalla työllistyminen edes keskituloisiin työpaikkoihin on todella haastavaa. Ulkomaalaislakiin on jätetty mahdollisuus poiketa tulovaatimuksista, jos siihen on poikkeuksellisen painava syy tai jos lapsen etu vaatii sitä. En nyt suorilta käsin osaa kuvitella tilannetta missä lapsen etu vaatisi tätä enemmän kuin kolmekuukautisen lapsen pitäminen yhdessä äitinsä kanssa.
Maahanmuuttajien ja pakolaisten sopeuttamiseen käytetään paljon resursseja, ja perheiden hajoittaminen näin järkyttävällä tavalla ei todellakaan edesauta Suomeen jäävien henkilöiden, tässä tapauksessa perheen isän, ja mahdollisesti kolmekuisen vauvan, sopeutumista – vaan päin vastoin. Perheyksikon repiminen rikki aiheuttaa erittäin todennäköisesti kaikille perheenjäsenille psyykkisiä ja henkisiä ongelmia, eikä millään muotoa tue sopeutumista suomalaisen yhteiskunnan tuottavaksi ja täysivaltaiseksi jäseneksi. Kenties moisten päätösten takana on ääneen lausumaton toive siitä, että jos äiti ja kolmevuotias lähetetään takaisin Irakiin edeltä, pian isä ja vauva seuraavat perästä. Kiristettyjä kriteereitä ovat kritisoineet monet asiantuntijajärjestöt kuten Pakolaisapu, Amnesty ja Unicef – mutta mitäpä nämä järjestöt lasten edusta ja parhaasta muka tietäisivät.
Tietämättä enempää kuin mitä yllä linkitetty HS artikkeli perheen tilanteesta kertoo, entisenä lastensuojelun sosiaalityöntekijänä – ja ihan vaan ihmisenä – voin melko suurella varmuudella sanoa että äidin ja kolmevuotiaan lapsen erottaminen isästä ja vauvasta ei missään tapauksessa palvele kummankaan lapsen etua, ja on täysin YK:n lapsen oikeuksen sopimuksen vastaista. On myös aivan naurettavaa ja ristiriitaista valittaa siitä, että miksi meille tulee vain näitä nuoria miehiä, missä kaikki naiset ja lapset – ja sitten kieltää turvapaikka ja oleskelulupa äidiltä ja lapselta sillä perusteella, että isään kohdistunut uhka ei muka koske heitä. On erittäin todennäköistä että nämä suoranaiset uhat lähes kaikissa lähtömaissa kohdistuvat pääasiassa miehiin – mutta se ei missään tapauksessa tarkoita sitä, etteivätkö naiset ja lapset olisi aivan yhtäläisen uhan alla ja vaarassa joutua vähintäänkin sivullisiksi uhreiksi. Perheiden hajottaminen rikkoo jo entuudestaan rikki olleita ihmisiä, jotka ovat joutuneet jättämään taakseen kaiken tutun ja turvallisen paetakseen sotaa ja terrorismia – tukiverkkonaan usein juurikin vain oma ydinperhe. Ja nyt sekin tuki hajotetaan ja revitään palasiksi – ja oletetaan että nämä jäljelle jäävät pakolaiset jotenkin keräilevät palaset kasaan ja jatkavat elämää. Mieti miten itse selviäisit, jos joutuisit tällä tavoin eroon puolisostasi ja lapsestasi?
Maahanmuuttovirasto on sitä mieltä, että ei ole lasten edun vastaista hajottaa perhe kahteen eri maahan ja mahdollisesti erottaa kolmekuinen vauva äidistään. Maahanmuuttovirasto on myös sitä mieltä, että vaikka perheen isä on ollut suoranaisen uhan ja vaaran kohteena minkä vuoksi hänelle on myönnetty Suomessa turvapaikka ja oleskelulupa, sama uhka ei kohdistu äitiin ja kolmevuotiaaseen Sämä-poikaan. Maahanmuuttoviraston mukaan Irak on äidille ja Sämälle turvallinen paikka.
Mitä sanoo Suomen ulkoministeriö:
Turvallisuustaso: Vältettävä kaikkea matkustamista
Muut turvallisuustason tiedot: Taisteluja ja väkivaltaisuuksia monin paikoin.
Yleinen turvallisuustilanne: Turvallisuustilanne Irakissa on hyvin huono varsinkin Niniven, Salaheddinin, Anbarin, Kirkukin ja Diyalan lääneissä, joissa käydään taisteluja ääriryhmien ja turvallisuusjoukkojen välillä. Kansainväline liittouma tekee ilmaiskuja ISIL-äärijärjestöä vastaan. Taisteluita on käyty myös lähellä Pohjois-Irakin kurdien itsehallintoaluetta (Dohukin, Erbilin ja Suleymaniyan läänit), joka on aiemmin ollut verrattain rauhallinen ja turvallinen alue. Turvallisuustilanteessa voi tapahtua nopeita muutoksia, ja ulkoministeriö kehottaa välttämään tarpeetonta matkustamista myös Pohjois-Irakin itsehallintoalueelle. Siellä olevien kannattaa seurata tarkoin tiedotusvälineiden uutisointia ja harkita maasta poistumista, jos turvallisuustilanne heikkenee. Terrori-iskujen riski on merkittävä suuressa osassa maata. Irakissa oleskeleville länsimaalaisille on merkittävä riski joutua sekä terrori-iskujen että sieppauksen kohteeksi.
Että näin. Vältettävä kaikkea matkustamista – jos olet länsimaalainen. Kolmevuotiaat ja pikkuvauvojen äidit: tervemenoa, ja onnea matkaan.
Voisiko joku nyt vielä vääntää rautalangasta, kun minä en nyt ihan oikeasti ymmärrä: Missä utopistisessa mielikuvitusmaailmassa tämä muka ei ole täysin lapsien edun ja hyvinvoinnin sekä myös kansainvälisten ihmisoikeussopimusten vastaista?
Perheen yhdessä pitämisen puolesta on aloitettu adressi, joka on alle vuorukaudessa kerännyt jo yli 7000 allekirjoitusta.