Naisten ja lasten säästötalkoot
Ilmeisesti hallituksemme ei tyydy kohdistamaan leikkauksia vähätuloisiin ja erityisesti naisiin vain meillä Suomessa, vaan sama ”otetaan ensin naisilta ja lapsilta”-leikkauslinja ulottuu myös kotimaan rajojen ulkopuolelle. Hallitus on täsmentänyt Suomen kehitysapuun suunniteltuja jättimäisiä leikkauksia, jotka vaikuttavat huomattavasti Suomen antamaan rahoitukseen erinäisille YK:n alajärjestöille. Näistä suurimpia leikkauksia tulevat suunnitelmien mukaan kohtaamaan tasa-arvojärjestö UN Women (Suomen rahoitus vuonna 2015 noin 14 miljoonaa euroa, suunniteltu rahoitus ensi vuodelle 10 miljoonaa euroa), väestörahasto UNFPA (Suomen rahoitus vuonna 2015 noin 33 miljoonaa euroa, suunniteltu rahoitus ensi vuodelle 15-18 miljoonaa euroa) – ja lastenjärjestö UNICEF (Suomen rahoitus vuonna 2015 noin 20 miljoonaa euroa, suunniteltu avustus ensi vuodelle 5-6 miljoonaa euroa).
Kerrataan:
Kehitysapuun tehtävät järkyttävän suuret leikkaukset kohdistuvat siis suoraan – ei edes välillisesti – nimenomaan naisiin ja lapsiin.
Kehitysyhteistyöjärjestöt ovat vastustaneet näin suuria kehitysavun leikkauksia juuri sen takia, että nämä leikkaukset tulevat vaikuttamaan eniten niihin kaikin köyhimpiin, kaikkein heikompiin, eniten syrjittyihin – jotka, lähes poikkeuksetta, ovat naisia ja lapsia. Mutta kun hallitus päättää leikata Suomen UNICEF:ille antamaa tukea kahdella kolmanneksella, tasa-arvojärjestö UN Women:ille annettua tukea kolmanneksella, ja väestörahasto UNFPA:lle annettua tukea puolella, sanat loppuvat kyllä kesken. Jos se, että leikataan suoraan ja kohdennetusti nimenomaan naisilta ja lapsilta ei ole arvovalinta, niin mikä on?
Suomen kyseisille YK järjestöille antama tuki on niin sanottua kohdetamatonta rahoitusta (”regular resources”), jolla järjestöt tekevät niiden tärkeitä perustyötä kentällä kehitysmaissa. Tiedän tämän, koska olen itse työskennellyt UNICEFin päämajassa New Yorkissa lähes kolme vuotta. Kohdentamaton rahoitus mahdollistaa esimerkiksi UNICEFin rokotusohjelmat joiden avulla miljoonat lapset kehitysmaissa saavat elintärkeitä rokotteita ja muita lääkkeitä; sen avulla UNFPA voi tehdä elintärkeää työtä esimerkiksi naisten terveyden ja seksuaaliterveyteen liittyvien teemojen parissa; ja UN Women voi jatkaa esimerkiksi naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamiseen keskittyviä projekteja. Suomi on ollut yksi suurimpia rahoittajia kaikille näille kolmelle YK järjestölle, ja näin radikaalit leikkaukset niiden Suomelta saamaan rahoitukseen tulevat heikentämään kyseisten järjestöjen mahdollisuutta jatkaa elintärkeitä projekteja ja maaohjelmia huomattavasti. Kyse ei nyt ole siitä, että leikkausten takia joku joutuu luopumaan vuotuisesta palkankorotuksesta, tai että ei voida palkata uusia työntekijöitä – vaan siitä, että käynnissä olevia maaohjelmia ja projekteja joudutaan supistamaan, kenties lopettamaan. Että rokotteita ei pystytä antamaan niin monille lapsille kuin aiottiin. Että naisille perustettuja turvakoteja ei ehkä pystytä pitämään auki. Että joudutaan irtisanomaan paikallista henkilökuntaa maatoimistoissa. Että joudutaan supistamaan tai sulkemaan klinikoita, jotka tarjoavat naisille terveyspalveluita raskauden aikana, synnytyksissä ja niiden jälkeen.
Tuntuu jokseenkin tekopyhältä puhua siitä, kuinka hätää kärsiviä tulisi ensisijaisesti auttaa heidän kotimaissaan ja samassa hengenvedossa leikata suurin osa hätää kärsiville tarkoitettuja varoja. Haluaisin tietää, millä pyhällä hengellä hallituksemme kuvittelee hädänalaisia heidän kotimaissaan autettavan? Rokotuksia, lääkkeitä, palveluita ja humanitaarista apua kun ei voida loihtia ilmaiseksi ilmasta.
Kummalliselta tuntuu myös se, että kun yhdellä kädellä on leikattu kehitysyhteistyöjärjestöjen saamaa tukea 114 miljoonasta eurosta 65 miljoonaan euroon, toisella kädellä on annettu 140 miljoonaa valtion rahasto Finnfundille, joka viime vuonna sai rahoitusta 10 miljoonaa. Siis 130 miljoonan euron korotus. Finnfund rahoittaa hankkeita joihin liittyy ”suomalainen intressi”, jotka liittyvät usein esimerkiksi teollisuuteen tai infrastruktuuriin. Tällaiset hankkeet ovat totta kai todella tärkeitä, sillä esimerkiksi puhdas energia ja toimivat tieverkostot vaikuttavat ihmisten hyvinvointiin kehitysmaissa todella paljon – mutta aurinkoenergiapaneelit eivät suojele lapsia poliolta. Uudet maantiet eivät pidä naisia hengissä, jos sadan kilometrin säteellä ei löydy toimivaa äitiysklinikkaa. Mobiiliteknologia ei estä tulehduksia, jos antibiootteja ei ole saatavilla. Naisille suunnatut mikrolainat eivät yksin muuta naisten asemaa yhteiskunnissa, ellei niiden rinnalla pystytä samalla vetämään hankkeita ja projekteja joiden avulla pyritään lopettamaan naisiin kohdistuva väkivalta ja muuttamaan patriarkaalisia arvoja. Tällaista työtä tekevät UNICEF, UNFPA ja UN Women – ei Finnfund, joka oli toivonut rahoituksensa nostamista 40 miljoonalla, ja sai iloisena yllätyksenä 130 miljoonaa. Jos Finnfund olisi saanut toivomansa korotuksen rahoitukseensa, jäljelle jäävällä noin 100 miljoonalla kehitysyhteistyöjärjestöjen ja YK järjestöjen saama tuki olisi saatu ylläpidettyä tämän vuoden tasolla.
Vain pari viikkoa sitten New Yorkissa YK:n jäsenmaat päättivät uusista Kestävän Kehityksen Tavoitteista, jotka jatkavat tänä vuonna päätöksen tulleiden Vuosituhattavoitteiden työtä köyhyyden poistamiseksi, ympäristön suojelemiseksi ja maailman ihmisten hyvinvoinnin ja kestävän kehityksen turvaamiseksi. YK:n huippukokouksessa New Yorkissa puhui myös presidentti Niinistö, joka puheessaan sanoi että jokainen on vastuussa kestävän kehityksen tavoitteista. Niinistö korosti sukupuolten välisen tasa-arvon edistämisen merkitystä kestävälle kehitykselle, ja erillisessä nimenomaan UN Women-järjestön työhön liittyvässä maailman johtajien kokouksessa korosti Suomen sitoutumista mm. tasa-arvon edistämiseen ja naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamiseen ja totesi että Suomi, UN Womenin yhtenä suurimmista rahoittajista, pitää sukupuolten välistä tasa-arvoa ja naisten ja tyttöjen voimaannuttamista yhtenä ulko- ja kehityspolitiikkamme ensisijaisista tavoitteista. Niinistö totesi, että
”Sukupuolten välisen tasa-arvon edistäminen on varmin tapa vähentää köyhyyttä sekä edistää kattavaa kasvua ja vaurautta. Jotta sukupuolten välistä tasa-arvoa ja naisten oikeuksia koskevat kunnianhimoiset tavoitteet voidaan saavuttaa, on tähän työhön osoitettava riittävästi voimavaroja.”
…Missä mahtoivat olla ulkoministeri Timo Soini ja kehitysministeri Lenita Toivakka tämän puheen aikana, ja kuka unohti kertoa tämän hallitukselle?
Kuva: UNICEF Etiopia (Creative commons-lisenssi)