Kaikenlaista tässä on saanut lukea viime päivien ja viikkojen aikana – muukalaisvihaa, ahdistusta, pelkoa, väkivaltaa, kuolemaa, epäinhimillisyyttä. Asioita, joita en tunnista osaksi omaa Suomeani. Ilmiöitä ja reaktioita, jotka tekevät surulliseksi, joka toivottomaksi – vaikka niiden takana onkin (toivottavasti) varsin pieni joukko vihaisia yksilöitä. Onneksi kaiken keskeltä on toki löytynyt myös tarinoita hyvyydestä, auttamisesta, lähimmäisen rakkaudesta, inhimillisyydestä.

Mutta sitten. 

                        ”Vastaanottokeskuksen tankoon vietiin natsilippu.”

Natsilippu. Natsilippu, joka edustaa yli kymmentä miljoonaa henkensä natsien vainoissa menettänyttä ihmistä. Natsilippu, joka edustaa yhtä maailman historian kamalimmista aikakausista. Natsilippu, joka on esimerkiksi Saksassa laiton, sillä se symbolisoi vihaa, väkivaltaa, kansanmurhaa, rasismia. 

Pysähdy hetkeksi, suomalainen, ja sulje silmäsi. Kuvittele se elämä, mitä nämä pakolaiset, nämä ihmiset, pakenevat – PAKENEVAT, eivät lähde surffailemaan paremman elintason perässä, eivät lähde vapaasta tahdostaan, vaan pakenevat pakon edessä. 

Kuvittele, että makaat sängyn alla, ja puristat rintaasi vasten lapsiasi joiden henkeä yrität suojella omasi uhalla. Kuvittele että elät paikassa, jossa toivot että jos kylääsi ja kotiisi hyökätään, perheesi vain tapetaan eikä ensin raiskata, kiduteta, pahoinpidellä. Kuvittele millaista se on, herätä pommeihin ja laukauksiin, paniikissa tunnustella lastesi kehoja ja tutkia tuleeko verta, osuiko kehenkään. Kuvittele sitä tunnetta kun tulikuuman rekan takaosassa rutistat lapsesi hengetöntä ruumista omaa kehoasi vasten, ja tiedät epäonnistuneesi – tiedät matkan päättyneen. Kuvittele mikä jäämisen hinta olisi ollut, jos välimeren ylittäminen rakkaidesi kanssa pienessä kumiveneessä tuntuu pienemmältä riskiltä ja vähemmän pelottavalta, kuin ajatus jäämisestä kotimaahasi.

Kun näet kuvan meressä kelluvan lapsen ruumiista, sulje silmäsi hetkeksi, ja avaa ne uudestaan – ja kuvittele lapselle oman lapsesi kasvot. Koska se voisi olla sinun lapsesi, sinun siskosi, sinun veljesi, sinun vanhempasi. Voitit maantieteellisen loton ja synnyit Suomeen, mutta yhtä haavoittuvainen sinä olet ihmisten pahuudelle kuin kuka tahansa muukin – etkä sinä ole syntymäsi kautta saanut minkäänlaista yli-ihmisen titteliä tai oikeutta riisua toisia heidän ihmisyydestään vain sen takia, että he ovat sinulle vieraita, erilaisia, pelottavia. 

Ja sitten, kuvittele että kaikista vaaroista huolimatta olet saanut perheesi turvaan – olet saapunut toiseen maahan, Suomeen, jossa on lain turva ja rauha. Maahan jossa sinua ja perhettäsi autetaan, jossa voit hengittää pelkäämättä joka hetki, jossa voit hetkeksi laskea irti lastesi käsistä, sulkea silmäsi ja nukkua. Maahan, jossa asiat ovat paremmin, jossa ihmiset ovat hyviä, jossa ei ole sotaa ja tappamista ja kuolemaa. Voit hengittää.

Heräät aamulla – ja ikkunasi takana liehuu natsilippu. Vihan, kansanmurhan ja kuoleman symboli. 

Kuvittele miltä se tuntuu. 

Yritän yleensä olla kiroilematta kirjoituksissani, koska koen että asiansa voi sanoa ilman kirosanojakin –

Mutta nyt sanon, että haistakaa vittu.

Haistakaa vittu, te helvetin pelkurit, jotka kehtaatte häpäistä tämän upean maan ja kulttuurin aivan käsittämättömän idioottimaisella, loukkaavalla, tuomittavalla käytöksellänne. Te ”isänmaan ystävät” ja ”patriootit” jotka pelkäätte erilaisuutta ja sitä mitä ette tunne niin jumalattoman paljon, että kuvittelette että teidän tapanne olla ”ihminen” on se ainoa oikea tapa, ainoa hyväksyttävä tapa – vaikka todellisuudessa toiminnastanne on ihmisyys kaukana.

Hävetkää, te selkärangattomat ”isänmaan puolustajat”, jotka kokoonnutte pikavipillä maksetun tuopin ääreen valittamaan muukalaisista, maahanmuuttajista, pakolaisista, jotka ”eivät tee mitään” ja tulevat tänne ”käyttämään hyväksi Suomen palveluita ja etuja, varastamaan työpaikat, raiskaamaan naiset” – te jotka lähettelette uhkausia netissä nimimerkin takaa, kitisette ja nillitätte ja valitatte ja riehutte kuin keskenkasvuiset uhmaikäiset lapset.

Mitä te olette tehneet suomalaisten hyväksi?

Oletteko luovuttaneet verta, koska suomessa on pulaa lähes kaikista veriryhmistä?

Oletteko tarjoutuneet vapaaehtoiseksi vaikkapa vanhusten huollon piiriin, tietäen että suomalaisten vanhusten tila on varsin heikko? 

Oletteko lahjoittaneet rahaa vaikkapa Suomen Punaiselle Ristille tai Mannerheimin Lastensuojeluliitolle – suomalaisten lasten ja köyhien hyväksi? 

Oletteko osallistuneet ympäristötalkoisiin Suomen luonnon hyväksi?

Oletteko tarjoutuneet kantamaan naapurin mummon tai papan ostokset kaupasta? Antanut istumapaikan julkisessa liikenteessä raskaana olevalle naiselle/vanhukselle/lapselle? Pysähtynyt suojatien eteen ja laskenut lapset yli? 

Oletteko ääneen vastustanut naisiin kohdistuvaa väkivaltaa – huolimatta siitä kuka tekijä on? Jos näet kaverisi tarttuvan kännipäissään tyttöystäväänsä liian rajusti, menetkö väliin? Jos näet aikuisen miehen huutelevan hävyttömyyksiä teini-ikäisille tytöille, sanotko jotain? Jos näet pahoinpitelyn käynnissä, menetkö apuun? Vai puolustatko naisten oikeuksia vain niiltä osin mitkä mielestäsi jotenkin liittyvät maahanmuuttajiin ja ulkomaalaisiin, mutta suomalaismiesten tekemä väkivalta on ihan ok? Ja mites se palkka-tasa-arvo, oletko kampanjoinut sen puolesta viime aikoina? 

Nämä ovat kaikki esimerkkejä tavoista, joilla rakentaa parempaa Suomea meille kaikille – mutta onko niin, että panoksesi ”paremman Suomen puolesta” on pelotella viattomia ihmisiä, jotka ovat jo elämässään kokeneet enemmän sotaa, väkivaltaa, pelkoa ja kuolemaa kuin sinä tulet ikinä elämässäsi näkemään? Huudella uhkauksia nimettömänä netissä? 

Tässä ei ole kyse poliittisista erimielisyyksistä, sananvapaudesta tai demokratiasta – tässä on kyse väkivallan ja vihan lietsomisesta, rasismista, toisten ihmisarvon halventamisesta ja ihmisoikeuksien loukkaamisesta. Eri mieltä saa olla, ja mielipiteensä saa ilmaista – mutta ei se jumalauta tarkoita sitä että aikuiset ihmiset saavat tuosta noin vain pelotella, uhkailla, ahdistella ja kannustaa väkivaltaan. Se ei tarkoita sitä, että toisia ihmisiä saa kohdella kuin roskaa. Se ei tarkoita sitä, että kenelläkään on oikeus kuvitella olevansa enemmän ihminen kuin joku toinen, toista ihmiselämää arvokkaampi. Sillä ihmisiä he ovat, nämä pakolaiset – ne ketkä tukehtuivat rekkoihin, hukkuivat merellä, ja ne ketkä pääsivät tänne asti. Ihmisiä. Miten se on niin vaikeaa ymmärtää? 

Maailma murtuu. Välimeri täyttyy sotaa pakenevien ihmisten ruumiista – naisten, lasten, miesten, vanhusten – ja ihmisiä kuljetetaan kuin karjaa rekoissa yli rajojen, kunnes heiltä loppuu happi kesken. Ja näitä ihmisiä vastaan sinä, ”patriootti”, ”puolustat isänmaata” – sodan runtelemia, nälkää näkeviä, peloissaan olevia naisia ja lapsia, vanhuksia, miehiä. Ihmisiä, joilla on aivan yhtäläinen oikeus elämään ja turvallisuuteen kuin sinullakin. Ihmisiä, jotka yrittävät pysyä hengissä. Ihmisiä, jotka eivät lähteneet kotoaan sen takia, että täällä Suomessa olisi vain niin paljon siistimpää olla ja elää, vaan sen takia että siellä mistä he lähtivät ei ole muuta kuin sotaa ja kuolemaa. 

Häpeä.

Tämän sietämättömän surun, murheen, pelon, kuoleman keskellä, maailmassa tarvitaan inhimillisyyttä ja toivoa, rakkautta kanssaihmistä kohtaan, empatiaa ja sympatiaa, ymmärrystä, arjen pieniä mutta niin merkityksellisiä tekoja. Sinäkin voisit tehdä jotain merkityksellistä kanssaihmistä kohtaan – ojentaa käden kun toinen tarvitsee apua, laittaa toisen edun ja hyvinovinnin omasti edelle, olla ihminen ihmiselle. Sinä voisit tehdä Suomesta paremman, maailmasta paremman – meille suomalaisille, maahanmuuttajille, pakolaisille. Me kaikki voisimme tehdä niin paljon enemmän, joka päivä, joka hetki. Ojentaa käden apua tarvitsevalle, ottaa kiinni, tukea, katsoa silmiin ja sanoa: ”Tervetuloa, ystävä. Minä autan.”

Mutta jos et halua auttaa, jos et halua ojentaa kättäsi, jos et halua kantaa korttasi kekoon ihmisyyden hyväksi, älä silti tieten tahtoen tuhoa. Älä levitä vihaa, pelkoa, väkivaltaa.

Sillä siltä Suomi eniten suojelua ja puolustamista tarvitsee – tekopyhältä patriotismilta ja väkivaltaa lietsovilta kasvottomilta pelkureilta.