Niinhän siinä lopulta kävi. Sain kuin sainkin sen poikaystävän. Totta puhuen aika monta. Kai se oli sellaista itselle todisteluakin, että hähää, sainpas sinutkin. Tähän mieheen sitten päädyin.
Kesäkuussa soi hääkellot. Samoihin aikoihin avioituva ystäväni jännittää alkaako itkemään vihkitilaisuudessa. Itse pohdin miltä näytän valokuvissa. Yritin tässä taannoin kokeilla erilaisia häämeikkejä. Näytin lopulta drag queenin irvikuvalta.
Valokuvat onkin aika jännä juttu. Tai lähinnä valokuvattavana oleminen. Heti kun linssi kääntyy itseeni, pomppaa sorsa esiin. Kvaak! Yritän näyttää mahdollisimman hyvältä ja kuva onkin kammottava. En kai minä tuolta oikeasti näytä?
Joskus, no aika useinkin ennen kuin luovutin, yritin ottaa itse itsestäni kuvaa. Saisi rauhassa poseerata ilman avomiehen pidätettyä naurua. Meikkasin huolella , vaihdoin vaatteet ja valitsin sopivan taustan. Ei ku toimeen. Ei tässä oo turhaan huippumalleja katseltu. Kohtalokas katse ja sopiva kuvakulma, tadaa! Satojen räpsyjen jälkeen tulos oli kasa rumia, suorastaan säälittäviä otoksia. Äkkiä deleteä. Poskia kiristi tekohymyn (”olen iloinen, onnellinen, kaunis ja tehokas!”) vääntäminen. Huokaus.
Nyt lähden lenkille karvaisen kaverini kanssa. Ei, mukaan ei lähde mieheni vaan toinen koiristani. Aurinko paistaa, nollakeli ja vapaapäivä töistä. Ei hullumpaa.
————————————-
Klo 14.00
Nyt on koirat lenkitetty. Sää suosi ja aurinko paistoi. Tuntuukin suorastaan rikolliselta istua taas koneella. Pitäisi olla vähintään pulkkamäessä suupielet korvissa.
Siitä pääsenkin seuraavaan aiheeseeni. Nimittäin sunnuntaimorkkikseen. Aina se vaan iskee. Taas viikonloppu takana ja työviikko edessä. Onko nyt rentoutunut olo? Ei. Akkuja ladattu? Ei. Ahdistaako? Kyllä. Menin vielä töissä möläyttämään (akuutissa rahapulassa tietenkin), että en pidä kesälomaa ollenkaan. APUA. Kuolen. Uuvun. Burnout. Enää ei kehtaa peruakkaan.
Kaiken huipuksi tunnen kuinka poskea kuumottaa. Taatusti finni tulossa. Nukahdin viime yönä sohvalle meikit kasvoilla ja näin se heti kostautuu! Kuinka julmaa, suorastaan törkeää. Hädissäni levitin kortisonivoidetta kuumotuksen päälle. Epäilen että auttaa. Ai miksi kortisonia? Se vain sattui ensimmäisenä käteen. Tuumin, että nyt on kyse sekunneista.
