Sorsa minussa

Olen aina tuntenut oloni jotenkin sorsamaiseksi.

Ala-asteella pikkusorsana en vielä tälläisiä miettinyt. Pitkä tukka liehuen juoksin muiden kiljukaulojen perässä. Oi sitä huoletonta elämää! Riitti kun ehdit kouluun ajoissa. Vapaa-aika riekuttiin milloin missäkin kiusanteossa.

Yläasteella kaikki jotenkin muuttui. Yhtäkkiä olinkin lehmä. Ammuu. Tai niin samanluokan pojat kertoi. Kuulemma maailman rumin tyttö. Tottakai se satutti. Muistan miettineeni saisinko koskaan poikaystävää. 

Ehkä kaikkien yllätykseksi, eniten omakseni, minusta kasvoikin vuosien kuluessa ihan nätti tyttö. 

Silti sorsa jäi sisälleni. En oikein ikinä yllä joutseneen, vaikka kuinka yrittäisin.

Aina on jotain pielessä. Hiukset huonosti. Jessus mikä linnunpelätin! Peppu latistunut. Lenkille, lenkille!  Ruma meikki. Turhaan tätäkin tunnin tuhersin. Kauheat vaatteet. Kaapissa kaaos. Huokaus. Loputon kierre.

Tänä keväänä tähän tulee muutos. Aion löytää sisäisen joutseneni.

Hyvästi sorsa.

Kuva: http://farm4.static.flickr.com/3548/3347696783_f7e842ab87.jpg