Coneglionessa käymme seitsemän proseccotilan osoitteessa. Yhteen olisi pitänyt tehdä ennakkovaraus, yksi on kiinni, toisin kuin oveen merkityt aukioloajat kertovat, kolmas on mennyt kiinni 13.30 toisin kuin turisti-infosta kerrottiin ja loppujen osoitteissa on jotain ihan muuta. Turisti-infon työntekijä on myös pahoillaan meidän puolestamme, kun emme ole matkassa autolla. Tämä ei nyt kuitenkaan muodostunut ongelmaksi, sillä kävelimme molempiin suuntiin kaupungin reunan yli ja opiskelimme parin minuutin vaivannäöllä kaupungin bussikartankin. Kaikkialta pääsi takaisin bussilla (olisi päässyt sinnekin, mutta meitä huvitti kävellä).

Ravintolat sentään tarjoilevat proseccoa ja sitä onnistuttiin ostamaan myös kaupasta tuliaisiksi kavereille Bordeauxiin. Bordeauxissa oli niin paljon puhuttavaa, ettei blogiin riittänyt mitään. Nyt olemmekin jo Padovan ja Bordeauxin kautta siirtyneet Strasbourgiin ja niin ollen virallisesti kotimatkalle. Nyt pitäisi vielä päättää missä Strasbourgin ja Tukholman välillä hengailemassa sen pari päivää, jonka paluuaikataulu vielä antaa löysää. Oikeasti haluaisin muuttaa Balkanille tai jonnekin, missä olisi varmasti edes osan vuotta lämmintä, hyvää ruokaa, tuoreita hedelmiä ja missä ihmiset eivät vihaisi lapsia. Valtaosa reissun kohteista täyttäisi nämä kriteerit, toisin kuin Suomi.