Vaihtelunhaluisen elämä

Bratislavassa tajuan, että reissu alkaa olla puolessa välissä, enkä yhtään tiedä mitä tästä voi jälkikäteen muistaa. Vaikka toisaalta, syyt lähtemiselle ovat muistojakin enemmän se, ettei harmittaisi niin paljon. Kun lapsi päristää soseet kaikkien lähistölle olevien rinnuksille on jotenkin kauhean paljon hauskempaa saada samalla katsella vanhaa raatihuoneentoria, kuin oman keittiön jääkaappia ja leivänmuruja lattialla. Kun lapsi suostuu nukkumaan vain liikkeessä on itsensä helpompi motivoida kävelemään, kun maisemat vaihtuvat, eikä tarvitse katsella loputonta Töölönlahtea (joka sekin on kyllä aika hieno, mutta rajansa kaikella).

Kotiin palattua sitten meillä on toivottavasti odottamassa vauvojen ja kotivanhempien seurue, jonka kanssa on jo retkeilty paljon kotinurkillakin ja samaa on tarkoitus jatkaa.

Olemme olleet nyt reissussa reilut pari viikkoa. Ensin matkaseurueeseen kuuluivat minun, vauvan ja hänen isänsä lisäksi 11-vuotias isoveli. Viikko sitten seurueeseen liittyi myös lasten isoäiti, jonka kanssa 11-vuotias matkaa kotiin ylihuomenna Budapestista. Sitten jatkamme reissua kolmisin. Kaikissa seurueessa on tietenkin puolensa, mutta ihmeen helpolta matkaseuralaiselta vauva tähän koko karavaaniin verrattuna tuntuu.

Bratislavasta emme nähneet kauheasti, lapsi keksi aamupäivällä, että koko aamupäivä oli taas välttämätöntä viettää vuoteessa maitoa latkien ja päivänokosia ottaen. Se tietysti voi olla vauvalta nerollista, sillä lämpötila on ollut yli kolmenkymmenen ja on parasta pitää itsensä nesteytettynä. Minun onnekseni hän on myös oppinut juomaan vettä pullosta, joten aivan kaikkea juomaa ei ole välttämätöntä suodattaa minun lävitseni maidoksi.

Huomenna matka jatkuu kohti Budapestia. Koti-ikävän lakipiste liittyy ehkä prideihin, joille emme pääse tänäkään vuonna. Sen sijaan jos käy tuuri, pääsemme huomenna järjestettäville Budapestin prideille. Viime vuonna tuntui koko kesän siltä, että koska ne pridet oikein ovat, mutta silloinkin ne jäivät väliin. Olimme vain Latviassa Europrideilla ja sen jälkeen Moskovassa hengailemassa ja nauttimassa kesän lähes ainoat hellepäivät.

Kulttuuri Lapset Vanhemmuus Matkat

Raitiovaunuja ja mansikoita

Eilen vauva söi kolme mansikkaa! Kolme kokonaista mansikkaa. Ensin mä pilkoin sille niitä sormilla, mutta sitten tajusin, että miksei se voisi haukatakin ja sitten se haukkaili ne vaan ja olisi syönyt enemmänkin, jos ois uskallettu samalla kertaa antaa. Se on jotenkin ihmeellistä, että ensin ne vauvat on niin kauhean pitkään sellaisia mykkiä kommunikaatiottomia pötköjä, joiden tarpeita pitää arvailla ja sitten yhtäkkiä niistä tuleekin semmoista hetkellisesti ihmistä muistuttavia olentoja, jotka muina hampaanomistajina haukkailee mansikkaa ja näyttää aivan järjettömän onnellisilta. (Vaikka enimmäkseenhän tuo on täysin älyvapaa olento vielä, semmoinen, joka työntää puuroa silmäänsä)

Sen jälkeen matkustimme raitiovaunulla (Tsekissa näyttäisi olevan niin, että alle kolmivuotiaat saattajansa kanssa matkustavat kaikkialla maksutta) päätepysäkille katsomaan peltoa. Siitä tuli hauskasti sellainen tunnelma, että tulimme oikeasti kaupungin reunalle, sillä päätepysäkin oikealla puolella oli isoja kerrostaloja, joiden takana oli metsää ja toisella puolella peltoa. Lapsi näyttää nukkuvan kaikki parhaat päiväunensa kantorepussa minun katsellessa maisemia liikkuvasta joukkoliikenteestä. Elokuussa ehkä kierrämme kolmosen-kakkosen ratikalla äärettömyyttä.

Tänään surettaa se maailma, jossa taas Istanbulissa on ollut itsemurhapommeja.

Kulttuuri Lapset Matkat