Viikunat!

Olen pari kertaa ostanut puoli kiloa pehmeitä vihreitä viikunoita. Molemmilla kerroilla ne ovat loppuneet pahasti kesken, mutta kilo on aina tuntunut pahasti liioittelulta. Tänään ostin viikunoiden lisäksi rasiallisen karhunvatukoita. Lapsi söi onnellisena molempia, karhunvatukka veti silmät sellaiseen kirpeän aiheuttamaan sikkaraan ja kun karhunvatukka oli pureskeltu ja nielty (ja osa mehusta valutettu leualle) suu aukesi uutta karhunvatukkaa varten. Jos sellaista ei kuulunut, alkoi pian huuto, että missä ihmeessä on minun karhunvatukkani. 

Myös aika Ljubljanassa loppui kesken. Kunhan Baltian läpi kulkee nopea junayhteys me ehkä tullaan tänne joka kesä. Pääseehän näillä hitaillakin yhteyksillä, mutta ehkä kaikkina kesinä meillä ei ole näin paljon joutilasta aikaa.

Olisin ottanut viikunoita kuvan, mutta ne tuli jo ahmittua, sori. Lapsen happamasta sikkaraan menneitä silmiä en myöskään julkaise, sillä sellaisesta hänen pitäisi saada päättää itse. Tutuille sitä kuvasarja näytetään kyllä.