Sukupolvet rahankäyttäjinä – Mihin tuhlataan ja mistä säästetään?

Money, money, money, must be funny…” lauloi Abba vuonna 1976. Onko rahan käyttäminen kuitenkaan hauskaa ja miten se vaihtelee eri sukupolvien välillä?

rahaa.jpg

Tarkan rajan vetäminen sukupolvien välille ei ole helppoa, eikä suurin osa ihmisistä ymmärrä kuuluvansa johonkin tiettyyn sukupolviryhmään. Tutuimmin sukupolvet jaetaan syntymävuoden perusteella suurien ikäluokkien (1945–1950), suuren murroksen (50-luku) ja hyvinvoinnin (60-luku) sukupolviksi. 70-luvulta eteenpäin sukupolvet on nimetty x, y ja z-kirjaimin, mutta 2000-luvulta lähtien syntyneitä kutsutaan yleisesti pullamössösukupolviksi. (Yle-Uutiset 2012)

Sukupolviin kietoutuu lapsuusajan kulttuuri, joista toisilla sukupolvilla ei ole välttämättä aavistustakaan. Vanhimmat sukupolvet ovat varttuneet sotien jälkeisessä ajassa, jolloin rahaa ei juurikaan ollut. Vanhemmat ovat kasvattaneet lapsistaan säästeliäitä tarkan markan kansalaisia, jotka ovat oppineet pärjäämään vähemmällä. Perheitä on perustettu aiemmin, joten ruokittavia suitakin on ollut enemmän. Ehkä ei ole edes osattu haaveilla kaikesta siitä, mitä nykymaailma kuluttajalle tarjoaa? Kun raha oli vähissä, tehtiin paljon myös itse. Puu- ja käsitöiden myötä opittiin tärkeitä kädentaitoja, jotka eivät ole itsestäänselvyys nykysukupolville.

Kuulun itse Z-sukupolveen vuosimallilla 1995. Sukupolveni ansaitsi viikkorahaa kotitöitä tekemällä, säästi kolikkonsa pankista saatavaan säästöpossuun ja haaveili lelulehtien suosikeista joulu- ja syntymäpäivälahjoiksi. 90-luvulla syntyneet ovat viimeinen kirjainsukupolvi ennen pullamössösukupolvia – meitä on opetettu säästämään, mutta rahaa on myös opetettu käyttämään. Rahaa tuhlataan halpaketjujen vaatteisiin, vuosittain hajoavaan ja uudistuvaan elektroniikkaan sekä matkusteluun ja harrastuksiin. Toiset meistä säästävät pidempään ostaakseen kerralla laadukkaamman tuotteen, kun taas toiset korvaavat laadun määrällä. Tämä ei ole vain sukupolveeni sitoutunut ilmiö, vaan esiintyy myös muilla sukupolvilla.

Rahankäyttötottumukset sitoutuvat persoonaan ja kokemuksiin 

rahaa_kadessa.jpg

Sukupolvilla on tottumuksissaan yhteisiä piirteitä, mutta määrittävimpinä tekijöinä ovat yksilön resurssit, tarpeet ja toiveet. Rahan käyttöä voidaan opettaa tai olla opettamatta, mutta valinta vaikuttaa tulevaisuuden kansalaisten rahankäyttöön. Lapsuudessa kaiken saanut nuori aikuinen ei välttämättä ymmärrä rahankäytöstä tai säästämisestä mitään ja tuhlaa yli varojensa. Hartaasti uuteen älypuhelimeen tai ratsastustunteihin säästänyt puolestaan hallitsee todennäköisesti talouttaan varojensa mukaan. Työsuhteiden kesto vaihtelee, joten työntekijät voivat joutua elämään kädestä suuhun -periaatteella. Vakituisten työsuhteiden vähäisyys ja rahatilanteen epätietoisuus voi olla merkittävä stressitekijä. Yhä useammat nuoret aikuiset asuvat vuokralla, sillä asuntolainaan vaaditaan tietyn prosentin alkupääoma. Vaikka rahaa ei olisi juurikaan ylimääräistä, voi ne kohdentaa itselleen mieluisiin hyödykkeisiin päivä kerrallaan eläen. Korkeasti palkatut vakituiset työntekijät maksettuine asuntolainoineen voivat puolestaan säästää kaiken käyttämättä rahaa mihinkään ylimääräiseen. Valinnoista vastaa rahankäyttäjä, olipa hän mitä sukupolvea tahansa.

Nykypäivän kuluttaja haluaa helppoutta hinnasta tai laadusta tinkimättä. Rahaa käytetään yhä enemmän myös hemmotteluun, extreme-kokemuksiin ja matkusteluun. Koko kevään eri mediakanavissa on tarjottu rentouttavia etelänmatkoja ja myöhemmin uutisoitiin niiden olevan kasvussa. Vanhemmat sukupolvet ovat vain haaveilleet lapsuudessa ulkomaanmatkoista, kun nykysukupolvet tekevät ensimmäiset matkansa jo vaippaikäisinä. On selvää, että rahan käyttäminen on kasvanut ja tulee kasvamaan vuosikymmenten edetessä. Aina rahankäyttötottumukset eivät ole sidottuina sukupolveen – ääripäitä löytyy jokaisesta ikäluokasta. Oma kokemukseni rautakaupan myyjänä tarjosi kokemuksia ostopäätöstään viikkoja harkitsevista parikymppisistä, puolisolleen soittavista kolmekymppisistä, hintaa tinkivistä viisikymppisistä ja pikapäätöksen tekevistä kuusikymppisistä. Toisena päivänä roolit kääntyivät ja sainkin palvella hartaasti pohtivia ja tiedonjanoisia ikäihmisiä sekä juosten askeltavia nuoria täsmäostajia.

Internet on ottanut roolinsa niin hintojen kuin kokemusten vertailupaikkana. Eri sukupolvet koululaisista senioreihin tutkivat eri yritysten tarjoamien palveluiden hintoja ennen varsinaista ostopäätöstä. Asiakkaiden kokemukset tuotteesta puolestaan voivat joko sinetöidä tai mitätöidä ostopäätöksen. Useimmiten vastausta etsitään hinta-laatusuhteen täyttymiseen ja ostajille voidaan tarjota erilaisia hyödykkeitä asiakaspalautteen antamisesta. Verkkokaupat ovat kasvattaneet suosiotaan jopa perinteisiä kivijalkakauppoja suositummaksi osto- ja myyntikanaviksi. Verkossa maksaminen on tehnyt asioinnista vaivattomampaa ja ilmaiset toimitukset houkuttelevat tekemään ostopäätöksen. Luottokortit voivat olla joko uhka tai mahdollisuus. Ne voivat houkutella kuluttajan ostamaan uusimpia hittituotteita tai antaa turvaa talouden isoissa hankinnoissa.

Meillä on rahankäytössämme paljon opittavaa toisiltamme. Säästäminen on positiivinen asia, sillä se heijastuu myönteisesti myös nykyajan ongelmalliseen kuluttamiseen. Turhakkeiden ostaminen, lisääntyvä muovijäte ja ruoan poisheittäminen eivät edesauta ilmastonmuutoksen tilannetta. Toisaalta kaupankäynti on yksi yhteiskuntamme peruspilareista, sillä se hyödyttää niin kuluttajia kuin tuotteen valmistamiseen ja markkinointiin liittyviä tahoja. Kilpailu on kovaa, mutta se luo jatkuvasti myös uusia innovaatioita. Toisaalta elämän ei kuuluisi olla pelkkää säästämistä, vaan Abban sanojen mukaan myös hauskaa!

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *