Ja saapui yö

Ukkonen jyrähteli taivaanrannassa, kun istuimme kaikki neljä, meidän perhe, etukuistilla ja kuuntelimme. Esikoisesta oli jännää, kun taivas murisi niin kovin. Kuopus istui sylissäni ja varpaani ulottuivat pihan tiilille. Yhtäkkiä etupihamme oli salamasta valkoinen ja kiljaisimme yhtäaikaa esikoisen kanssa. Taivas murahti heti salaman iskettyä ja pieni poikani ryntäsi etuovelle huutaen, ettei enää halua olla ulkona. En sen puoleen halunnut olla minäkään, tunsin vieläkin silmissäni, kuinka valo valkaisi jalkani. 

Ukkonen tauottui jossain välin, mutta kun mies raahasi ruudullisen patjan poikien huoneeseen ja nappasi sängystämme tyynyn ja peiton, alkoi hiljainen murina uudestaan. Mietin vain mielessäni, että pitikin laittaa astianpesukone pyörimään, kuollaan varmaan kaikki. Luin kirjaa ja pyörin sängyssä unta saamatta. Kuopus huuti sydäntä särkevästi ja hiippailin poikien huoneeseen:

– sillä on varmaan nälkä, tuumasin ja nappasin pojan olohuoneeseen rinnalle. Silloin taivas alkoi salamoida. Pihalla oli hyvin pimeää, mutta salamointi valkaisi koko takapihan. Huijuij, huokaisin aina välillä. – en uskalla nukkua yksin!

Mies vilkaisi minua, ja huomautti että kyllä hän voi tulla takaisin sänkyyn nukkumaan. – Mutta, et sie enää sitten yöllä nousisi kuitenkaan. 

Sänkyyn palattuani, esikoinen hiipii vessan kautta sänkyyn. Hän on ekaa kertaa ilman vaippaa, ja en voi olla miettimättä, meneekö pissa sitten patjansuojuksesta läpi. Se kun on jo aika iso ja haisee. Vauva huutaa. Tungen korvatulpat korviin, mutta huuto yltää silti korviini. Kuulen, kuinka mies raahaa vaunut kiroillen. Ei ole totta, eihän niitä vaunuja voi loputtomasti käyttää nukutukseen. Annan kuitenkin olla, valitan sitten aamulla. Vaativa tissinhalu itku vain jatkuu vaunun natinan säestämänä. Ja kiroilun. Kuulen siitäkin vain lopun. ..ttu! …ttu! ..tana! Mies on yleensä rauhallinen lasten kanssa ja inhoaainhoa, kun raivostun ja kiroilen. Mutta yöllä hänkään ei jaksa. 

Ilmeisesti jossain välin huuto rauhoittuu ja nukumme rauhassa viiteen asti, kunnes huuto taas alkaa. Menen syöttämään pojan, ajan miehen meidän sänkyyn loppu yöksi. Vauva nukahtaa tyytyväisenä syötyään mahan täyteen ja jatkaa uniaan omassa sängyssä. 

Esikoinen nukkuu yllättävän pitkään, herää vasta puoli seitsemän. Kuopus nukkuu kahdeksaan. Sängyssämme pyörii traktorivideot ja Viiru ja Pesonen, kunnes on noustava. 

Yksi yö selätetty, nukuinkin ehkä 5 tuntia. Olo on suhteellisen levännyt, mutta kaukana vielä siitä, että kykenisin olemaan se täydellinen, ihana äiti.

 

-Matleena

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *