Ladataan...

Syksy ja varsinkin sen pimeys ja kylmyys tuntui pamahtavan päälle ihan yhtäkkiä, ja hellekesän jälkeen siihen tottuminen voi viedä aikaa. Paljon olen kuullut myös harmittelua liittyen ympärivuorokautiseen väsymykseen, joka ei tunnu helpottavan millään. Myönnän, olen itsekin haaveillut viime päivinä enemmän Netflix-maratoonista ja viltin alla torkkumisesta, mutta koen kuitenkin löytäneeni muutaman keinon, jolla selätän väsymystä varsinkin niinä aamuina, kun työpaikka kutsuu. Koska haluan, että kaikki muutkin saisivat helpotusta tähän kaamoskauteen, jaan omat vinkkini täällä! Tosiaan, kaikki eivät vaan millään toimi kaikilla, mutta itse koen, että näistä on ollut itselleni hyötyä.

 

  • Kännykän käytön lopettaminen muutama tunti ennen nukkumaanmenoa. En noudata tätä mitenkään orjallisesti, ja joskus ihan inhimillisesti vain unohdan, mutta kun puhelimen laittaa johonkin toiseen huoneeseen ja jatkaa muita hommia, on mieli itselläni ainakin valmiimpi yöuniin ja näin ollen myös uni on laadukkaampaa ja aamulla ei väsytä yhtä paljon. Positiivinen noidankehä siis! Ja ehkä moni voi hiljaa myöntää, että kännykkää tulee räplättyä enemmän kuin omaa kumppania, joten tällä vinkillä tuskin on muitakaan negatiivisia seurauksia :D 

 

  •  Raikas ulkoilma. Nythän on loistava vuodenaika ulkoiluun! Ulkoilu virkistää tajuttoman paljon, ja jos esim. illalla käy kävelemässä, parantaa se unenlaatua. Itselläni on onnekas asema siinä mielessä, että ulkoilen joka päivä töissä myös muutaman tunnin pitkin päivää, mikä auttaa hurjasti väsymykseen työpäivän aikana. Kaikki eivät tätä kuitenkaan voi valitettavasti hyödyntää (pitäisi kuulua työhyvinvointiin :D), eli vapaa-ajasta on otettava tällä saralla kaikki ilo irti!

 

  • Työmatkojen kävely. Kun olen aloittanut tämän rutiinin, on mieleni virkistynyt huomattavasti syksyn pimeydestä huolimatta. Lisäksi työmatkojen aikana mieli ehtii virittäytyä työ-modeen loistavasti, ja sitä on henkisesti valmis aloittamaan työt heti saavuttuaan. Ei ole nimittäin itselleni joka aamu ihan helppo homma, kun päässä pyörii miljoona ajatusta. Äänikirja korville ja kävellen töihin, niin johan helpottaa!

 

          

         

Mä olen huomannut näiden asioiden vaikutuksen tosi konkreettisesti omassa arjessa, ja toivon, että näistä olisi muillekin apua. Jos kaikesta huolimatta olo on koko ajan väsynyt, niin tietenkin vika voi olla muuallakin kuin pienissä arjen asioissa. Esim. jatkuva stressi luonnollisesti ylläpitää väsymystä, ja silloin pitkäaikaista apua ei varmasti saa pelkillä pikkujutuilla, vaan ongelman aiheuttajaa tarkastelemalla, mutta onhan se lohduttavaa ajatella, että jo pienet jutut voivat auttaa merkittävästi edes osaa ihmisistä. Nautitaan silti aurinkoisista syyspäivistä, ja kun siihen on tilaisuus, myös se viltin alla makaaminen tekee todella hyvää! Ja hei, myös se litra kahvia vaan joinain päivinä yksinkertaisesti kuuluu hyvinvointiin :D

 

Maija

Ladataan...

Ladataan...

Huh, jotenkin sitä kuvitteli, että kun kesän helteet hellittävät, löytyisi aikaa myös tälle blogille. Väärässä olin. En rehellisesti sanottuna ole jaksanut avata konetta kuin Netflixin katseluun.

Elämä on kovin hektistä juuri nyt, ja viikot hujahtavat ohi sellaista vauhtia, että hyvä kun kyydissä pysyy. Viikonloppuisin on myös ollut tekemistä ja ohjelmaa, tai sitten vaihtoehtoisesti olen halunnut vain keskittyä vapaa-aikaan ilman sen kummempia velvoitteita. Positiivista tässä kuitenkin on se, että mikään asia, mikä arkea täyttää, ei tunnu epämiellyttävältä. Hommat rullaavat hyvällä mielellä eteenpäin, ja fiilis on innokas!

Yksi asia, mihin olen kuitenkin nyt viime päivinä havahtunut, on yöunien katkonaisuus. Olen nyt muutamana yönä herännyt (yleensä vessahätään) joskus 1-2 maissa, jonka jälkeen en vain yksinkertaisesti saa unta pitkään aikaan. Yleensä unetonta aikaa on ainakin tunti, jonka aikana päässä pyörii pajatso miljoonasta eri asiasta. Useimmiten mielessä ovat työ- ja treenijutut. Molemmat vievät hurjan paljon aikaa arjesta, joten aiheena nämä ovat luonnollisia. Kuitenkin tämän syvän unen katkeaminen kesken kaiken valitettavasti heijastuu vähän myös muuhun päivään. Hieman siis taidetaan nytkäydä ylikierroksilla, mutta let´s see. Aion nyt tarkkailla tätä, ja reagoida siihen heti, jos alkaa tuntua siltä ettei se olekaan ohimenevää. 

Tarkoitus ei kuitenkaan sinällään ole valittaa, vaan lähinnä kertoa, mitä täällä päässä oikein tapahtuu. Blogille ei ole ollut aikaa eikä energiaa, ja koska postaustahti on ollut hyvin harva, on myös ihania kesäkuvia jäänyt paljon varastoon. Varautukaa siis siihen, että niitä näkyy täällä vielä joulunakin :D!

Syyskuu ei näytä yhtään sen tyhjemmältä kuin elokuukaan, vaan joka viikolle on jotakin luvassa. Elämä on kyllä ihanaa, mutta täytyy silti tiedostaa, milloin lautanen on niin sanotusti liian täynnä kaikkea. En halua tehdä karhunpalvelusta itselleni, mutta kun olisi niin kiva koko ajan touhottaa jotakin. Tässäpä sitä koko ajan eläessä oppii kuuntelemaan itseään. 

Maija 

Ladataan...

Ladataan...

Tuntuu, että se päivä olisi ollut eilen. Kun viimein pitkän yhdessäolon jälkeen saimme saman sukunimen, ja pääsimme naimisiin. Tuosta päivästä on kuitenkin jollain pikakelauksella kulunut jo vuosi?! Tänään vietetään ensimmäistä hääpäivää!

Mennyt vuosi on ollut täynnä suuria elämäntapahtumia ja muutenkin niin sanotusti full of life. Paljon on saatu aikaiseksi, ja yhdessä ollaan täydellinen tiimi, olipa kyse mistä asiasta tahansa. Yhteinen aika ollaan käytetty laadukkaasti, ja koen, että ollaan molemmat aina osattu sitä myös arvostaa hyvin paljon. Se onkin mielestäni yksi syy sille, miksi toisen seura ei vaan kyllästytä milloinkaan. Se on edelleen parasta mitä voi olla.

Todellisuudessa avioliittohan ei ole meidän suhdetta muuttanut muuten kuin yhteisen nimen verran. Tässä ollaan yhteistä tietä tallattu jo kuitenkin lähes kahdeksan ja puoli vuotta, joten mitään ”nyt kun ollaan kerta naimisissa”-muutoksia ei meidän tapauksessa ole nähtävissä. Lähinnä on vaan siistiä kuulla, kun toinen käyttää nimitystä ”vaimo”, ja saa itse kertoa omasta AVIOmiehestään.

Muistan, kuinka vuosi sitten jännitti. Ei niinkään siksi, sujuisiko kaikki hyvin ja olisivatko juhlat onnistuneet, vaan lähinnä onnellisella, kutkuttavalla tavalla, tavalla jota en ollut kokenut ikinä aikaisemmin. Olin tehnyt mielikuvaharjoituksia esim. kirkon käytävällä kävelemisestä, enkä kertaakaan pystynyt tekemään sitä itkemättä. Varsinkin, jos kuuntelin sisääntulomusiikkia samaan aikaan. Eipä noista harjoituksista tosiaankaan mitään hyötyä ollut, sillä saman tien kun kappale alkoi soimaan, ja lähdimme isäni kanssa kävelemään kohti edessä odottavaa tulevaa miestäni, pääsi itku, jota oli mahdoton estää. Purin kyllä huulta niin kovaa, että sattui, sillä en halunnut nyyhkyttää. Kuvissa tätä ei näy, ja näytän mielestäni sata kertaa tyynemmältä, kuin miltä sisällä tuntui. Mutta kyllä se tilanne, kappale ja tulevaisuus sai herkistymään.

Pääsisinpä kokemaan tuon päivän uudestaan, niin onnistunut se oli. Heittämällä elämäni paras päivä. Kaikki sujui hyvin suunnittelemisesta valmisteluun ja itse päivään, enkä stressannut oikeasti missään vaiheessa mistään. Olin heti alkajaisiksi päättänyt, että jos jokin ei mene niin kuin oli suunniteltu, niin ihan sama. Kukaan muu ei sitä huomaa, ja asioita on turha sellaisena päivänä alkaa miettimään. Meille pääasia olivat vieraat sekä ruoka, ja muu meni täysin omalla painollaan. Saimme jälkeenpäin tosi paljon kehuja kaikesta, joten senkin puolesta päivä oli tosi onnistunut, ja juuri meidän näköinen.

Stressaamattomuuteni muuten konkretisoitui siinä, kun aivan ihanat hääkenkäni menivät rikki autossa, juuri kun olimme menossa kirkkoon. Fun fact: kengät maksoivat enemmän kuin mun mekko, ja kestivät siis tasan tarkkaan sen aikaa, kun kävimme kaasojen ja kuvaajan kanssa ottamassa kuvat. Niistä irtosi molemmista soljet. Mietin asiaa autossa hetken, jonka jälkeen ajoimme läheiseen kauppaan ostamaan läpinäkyvää teippiä. Teipillä sitten kiinnitin soljet paikalleen, kierittämällä teipit koko kengän ympäri. Kukaan ei asiaa huomannut, eikä sitä kirkossa otetuista kuvistakaan näe, eli asian stressaaminen olisi ollut ihan turhaa. Ja vaikka ne olisivatkin näkyneet, mitä sitten?

Tästä ei alun perin ollut tarkoitus tulla varsinainen hääpostaus, mutta vuoden takaista muistellessani teki mieli kirjoittaa muutama sananen tännekin. Onko teillä omat häät tulossa, tai olivatko ne kenties jo tänä kesänä? Onko jotain, mistä haluaisitte mun kirjoittavan liittyen häävalmisteluihin yms?

Kiitos miehelleni, että olet siinä. Myötä- ja vastoinkäymisissä, hyvinä ja huonoina päivinä. Kiitos, että rakastat enemmän kuin ikinä tulen edes tietämään. Mun loppuelämä näyttää täydelliseltä.

 

Ladataan...

Pages