Kesämuistoja lapsuudesta

…Kesälomalla joka aamu oli pakko laittaa herätyskello soimaan, jotta ehtisi nähdä telkkarista Summerin. Paras ohjelma siinä oli Klaani, kuka muistaa?! Kasasin aina lautasen täyteen kaikilla herkuilla täytettyjä leipiä, sekä mukillisen kaakaota.

 

…Rakastin kasata kaikki omistamani Barbie-tavarat ja nuket takapihan nurmikolle. Lainasin myös usein meidän naapurilta kamaa, koska hänellä oli todella paljon kaikkea! Keittiö, olohuone, you name it! Samalla tuli oltua ulkona, mutta sai silti leikkiä lempileikkejä! Usein tietenkin myös naapurini ja muut kaverit olivat mukana, mutta tykkäsin myös leikkiä yksikseni paljon.

…Kesämökkimme naapurissa oli iso maalaistalo, jossa oli todella paljon lehmiä. Niiden aitaus meni aivan meidän mökin vierestä, ja syötin niille usein heinää. Tilalla asui mummini veli perheineen, ja kävin heillä usein. Olin todella pidetty lapsi siellä, ja he jopa antoivat yhdelle vasikalle nimeksi Maija, josta olin silloin tosi otettu :D

 

…Kun tehtiin mökin pihan leikkimökkiin äidin kanssa leikkikauppa, jonne säästettiin kaikki elintarvikepurnukat ja käärepaperit. 

…Mulla oli lemmikkeinä kaksi vesiliskoa, jotka naapurin poika oli mulle pyydystänyt. Muistaakseni niiden nimet olivat Saku ja Nanna :D Pidin niitä neliön muotoisessa astiassa, jonne olin tehnyt niille sängyn ja vesiastian. Ne eivät kuitenkaan itse osanneet mennä vesiastiaan, joten ne piti aina nostaa sinne. Liskoille kävi lopulta köpelösti, kun mökille lähtiessä jätin toisen kaverilleni hoitoon. Kaveri päästi sen vahingossa karkuun viemäriin, ja itse jätin liskon vahingossa aurinkoon liian pitkäksi aikaa. Se kun ei osannut mennä sinne veteen, niin raukka kuivui koppuraksi. Hautasimme sen äidin kanssa leikkimökin viereen.

 

…Kesämökin hiekkatie, joka johti jättimäiselle muurahaispesälle. Tiellä vilisi muurahaisia, joita rakastin tarkkailla. Yritin auttaa niitä rakentamaan kekoa tekemällä niille ”kaupan”, jonne olin pinonnut erilaisia lehtiä, keppejä ja kiviä. Sieltä muurahaiset saivat käydä ”ostamassa” tarvikkeita ja kantaa tietä pitkin pesälle.

…Asuimme kerrostalossa, ja pihapiirissä oli paljon saman ikäisiä lapsia. Oli ihan parasta, kun kaikki pääsivät ulos yhtä aikaa, ja pystyimme leikkimään isolla porukalla. Omat nimet-leikki ja keinupolttis olivat ykkösjuttuja. Onko kukaan muu leikkinyt näitä? Iltaisin myös modasimme Omia nimiä yöversioksi, käyttämällä taskulamppuja ikään kuin vihjeenä kiinniottajalle. Pihan vieressä oli iso kallio, jonka päällä oli useita hyviä piilopaikkoja.

 

…Saman pihapiirin porukan kanssa oli myös huippua, kun heiteltiin kaikki omia superpalloja parkkipaikalla. Usein siinä kävi kuitenkin niin, että pallot pomppivat johonkin pusikkoon, josta niitä ei lopulta ikinä löytynyt. Piti myös varoa parkkipaikan autoja, sillä superpallo tekee pahaa jälkeä osuessaan. Parhaita palloja olivat ne, joissa oli Pokemón-figuuri sisässä!

…Kun pelattiin ”Sikaa” vesi-ilmapalloilla. Leikki meni niin, että pallot täytettiin äärimmilleen, jonka jälkeen heiteltiin niitä vuorotellen toisillemme. Jokaisen piti yrittää kaikkensa, jotta saisi pallon kiinni ja se ei tippuisi maahan. Leikistä joutui pois, jos ei uskaltanut ottaa palloa kiinni. Se kenen kohdalla pallo räjähti käsiin, oli sitten se sika :D

 

Kun näitä muistelee, niin ymmärtää, kuinka kallisarvoinen lapsuus sitä onkaan itsellä ollut. Kesämuistoja luodaan toki uusia joka vuosi, mutta lapsuuden jutuissa on sitä jotain!

 

Maija