Kiire on huono isäntä
Koska elämme hyvin suorituskeskeisessä yhteiskunnassa, on meille tuttua saada asioita nopealla tahdilla aikaan. Otamme suorittamisesta paineita omiin ajatuksiimme, ja tätä voidaankin sitten kutsua stressiksi. Kiire on siitä jännä kaveri, että se voi jatkua pitkiäkin ajanjaksoja ennen kuin huomaamme, mikä vaikutus sillä on jokapäiväiseen elämäämme. Usein kiireen tunteen saa aikaan joku muu kuin me itse, kuten esimies tai työkaveri. Uskon kuitenkin, että olemme myös itse suurena vaikuttajana tässä tunteessa, luomalla sitä omatoimisesti elämiimme.
Minä olen ainakin mestari luomaan itselleni tunteen siitä, että asioiden pitäisi tapahtua nopeammin. Ja puhun tässä nyt ihan arkisista pienistä asioista, kuten esimerkiksi siitä, että ruokakauppaan pitäisi päästä mieluusti 10 min aikaisemmin kuin alkuperäinen ajatus oli. Mitä järkeä tässä on? Ei sitten mitään, mutta ajatusmallimme on muokkaantunut siihen suuntaan, että mitä aiemmin saat asioita tehtyä, sitä parempi olet. Itse oikeutan tämän ajattelutavan sillä, että ”sitten on enemmän aikaa olla kotona”. Onko siitä kuitenkaan mitään hyötyä olla 10 min aiemmin kotona kiireen tunteen jälkeen hieman stressaantuneena, kuin 10 min myöhemmin mieli paljon rennompana? Tämä on minulle selkeästi haaste, johon aion tarttua pikimmiten. Tajuan sen itse asiassa vielä selkeämmin, kun kirjoitan tätä ajatusta nyt auki.
Jokaisella meistä on mahdollisuus luoda oma rytmi ja tahti arkeemme, sekä oma tyylimme tehdä asioita. Usein olemmekin juuri itse itsemme pahimmat niskaan hengittäjät, joiden pitäisi suoriutua samoista tehtävistä päivä päivältä tehokkaammin. Joillekin se voi olla esimerkiksi treenin suorittaminen nopeammin kuin viime viikolla, vaikka kyseisessä treenissä nopeudella ei olisikaan mitään konkreettista merkitystä. En siis tarkoita esim. juoksulenkkiä, jossa nopeus saattaa nimenomaan kertoa treenin kehittymisestä.
Tarkoitan niin sanottua ”turhaa kiirettä”, jota saamme aikaan ihan mitättömissäkin asioissa. ”Jos nyt siivoan supernopeasti, niin ehdin istua sohvalla kauemmin”, tai ”Jos käytän koiran vain nopealla lenkillä, pääsen lähtemään kotoa aikaisemmin, jotta saan odottaa sovittua tapaamista reilusti etuajassa”. Saatteko kiinni siitä mitä tarkoitan? Itse olen sellainen, että olen mieluummin puoli tuntia ajoissa joka paikassa, kuin minuuttiakaan myöhässä mistään. Inhoan sitä tunnetta, että menee ihan hilkulle. Luon tämän vuoksi itselleni siltikin kiireen, kiirehtimällä kotona kaikkea mahdollista, että saisin olla sen puoli tuntia etuajassa. Ja tässähän tulee juuri se ristiriita, eli välttelen kiirettä luomalla kiireen tunteen. Ja tämä johtaa siihen, että turhaudun helposti, jos toinen osapuoli on muutamankin minuutin myöhässä. Olenhan itse odottanut etuajassa jo kauan. Ärsyyntyminen on turhaa, mutta koska olen luonut kiireen itselleni, heijastuu se myös tähän. Olenko ainoa, vai onko siellä muitakin?
Kiireestä voi toki olla hyötyäkin, ja välillä kiireen tunteesta saa itselleen hetkellisesti lisää motivaatiota. Kun teen tämän asian tehokkaasti, saan siitä nopeamman hyödyn ja pääsen taas eteenpäin. Tämä voi toimia lyhyinä ajanjaksoina, mutta jatkuvasti ajateltuna ei kyllä pääse eteenpäin, jos kiireen tunne on koko ajan läsnä eikä rauhaa suorittamiseen ole. Ainakin suorituksen laatu kärsii. Uskoisin tämän ajattelumallin toimivan esimerkiksi sellaisissa deadlineissa tai projekteissa, jotka poikivat jatkoa ajatellen lisää mielenkiintoisia tehtäviä. Hyvän laadun takaamiseksi olisi kuitenkin hyvä joskus antaa aikaa luovalle ajattelulle ja rauhalliselle tekemiselle, sillä silloin tulee tehtyä vähemmän virheitä. Opettelua tämä vaatii, jos on tottunut siihen, että koko ajan on monta rautaa tulessa tai lyhyt aika suorittaa mitään. Turha kiire täytyykin oppia tunnistamaan, jotta pystyttäisiin keskittymään niihin oikeasti tärkeisiin ja aikaa vaativiin asioihin!
Mutta milloin lopettaa kiirehtiminen? Meidän jokaisen täytyy opetella tuntemaan oma suhteemme kiireeseen ja stressiin, sekä oma tyylimme reagoida niihin. Jääkö kiire sinulla helposti päälle jonkin sitä aiheuttaneen tehtävän jälkeen, vai onko se vain väliaikainen vierailija, josta on helppo päästää irti?
Tälläistä pohdintaa on omassa mielessäni pyörinyt tänään, mitäs teidän viikonloppuun kuuluu?
Maija