Muutunko äidikseni? 4 asiaa, jotka yhdistävät meitä nykyään!

Kuva täältä

 

Hyvää äitienpäivää! Äidit ovat parhaita, eritoten omani. Mutta niinhän kaikki sanoo ;)! Äitejä tulisi kyllä juhlistaa muinakin päivinä kuin tänään, mutta otetaan nyt päivästä ilo irti, kun kerrankin sen ihan kalenteri kertoo! Ollaankin oltu koko viikonloppu Mikkelissä molempien perheiden luona. Laatuaika on kullanarvoista meille, sillä välimatkaa on paljon.

Mutta asiaan! Ei se omena kauas puusta putoa, ja kun kolmenkympin korvilla tässä jo hiihdellään (kriisi kolkuttelee ovella), niin huomaan vuosi vuodelta muistuttavani enemmän omaa äitiäni. Näitä piirteitä ajattelin listata tänne blogin puolelle, ihan äitienpäivän kunniaksi! Kaikki varmaan ovat nuorempina ajatelleet, että heistä ei ainakaan tule samanlaista kuin oma äiti on. Uskon kuitenkin, että aika moni huomaa vuosien varrella, että niitä samoja ajatusmalleja ja luonteenpiirteitä löytyy kuin löytyykin myös siitä omasta persoonasta.

 

Äiti <3

 

Mitä yhteisiä piirteitä äitini kanssa sitten olen itsessäni huomannut?

 

1. Äitini on järjestelmällinen ihminen, ja varsinkin silloin kun kotiin tulee vieraita, kaiken pitää olla tip top. Jopa silloin, kun me tullaan kylään, on paikat täydessä iskussa :D Itse olin vielä muutama vuosi sitten vähän sellainen hälläväliä-tyyppi tämän suhteen, enkä todellakaan siivonnut kuin pakon edessä. Lähivuosina olen kuitenkin tajunnut, että sotku ahdistaa todella paljon, sekä tappaa luovuuttani ja mukavuuttani. En todellakaan puunaa kotia joka päivä, mutta säännöllisin väliajoin saan oikein ahdistuskohtauksen siitä, että ei olla siivottu. Sen jälkeen siivoan raivopäänä koko asunnon niin tehokkaasti, että se oikeasti menee jo treenistä :D Myös vieraita varten jynssään. Ja tämä koskee myös niitä kertoja, kun kylään tulevat omat tai appivanhemmat.

 

2. Suunnitelmien muuttuminen ahdistaa. Äitini panikoi, jos jokin äkisti muuttuu, eivätkä asiat menekään niin kuin strömsössä. Olin itse ennen avoimempi muutoksille, mutta valitettavasti mussa on myös tätä piirrettä havaittavissa. Toisaalta pidän spontaaneista asioista, mutta mun on vaan jotenkin vaikeaa lähteä toteuttamaan niitä. Suunnittelua me sitten molemmat kyllä rakastetaan senkin edestä! On ihanaa miettiä yhdessä kaikkea, ja esim. häiden suunnittelu viime kesänä jäi mieleen todella positiivisena muistona!

 

 

3. Nopea tiuskiminen ja tirahtelu vähäpätöisistä asioista. Inhosin tätä piirrettä äidissäni nuorena, ja ajattelin etten ikinä muutu tuollaiseksi. No, kuinkas kävikään :D Reagoidaan kumpikin asioihin nopeasti, ja otetaan pulttia vähän turhan pienistä asioista. Sitten sekuntia myöhemmin tajutaan, että tulikohan vähän ylireagoitua. Mun mies on muuten myös samanlainen, eli meidän taloudessa ei pitkiä mykkäkouluja juurikaan ole, vaan riidat ratkeavat nopeasti molempien rauhoituttua. Hyvin rasittava piirre kyllä kaiken kaikkiaan…

 

4. Ruokaan liittyvät ennakkoluulot. Äitini syytä on se, että mulle on jäänyt joitakin tosi voimakkaita ruoka-assosiaatioita. Tästä hyvä esimerkki on grillimakkara, jota en ole voinut oikeastaan koskaan syödä täydellä nautinnolla. Äiti nimittäin istutti lapsena päähäni ajatuksen, että grillimakkaran sisus näyttää lehmän tissiltä, enkä voi katsoa makkaraa ajattelematta sitä :D Kiitos tästä! Tänä kesänä ajattelin kyllä kumota vähän näitä patoutumia, ja syödä sen makkaran siitä huolimatta! :D Toinen tällainen aivopesu on ollut voimakkaan hajuiset juustot, jotka ovat ikuisesti mielessäni ”varpaanväli-juustoina”. Niitäkin syön, mutta ajatus tästä tulee silti mieleeni joka kerta! En tajua, miksi äiti on tehnyt tämän mulle :D

 

 

Tässä nyt siis muutamia juttuja, jotka ovat yhteisiä meidän perheen naisissa. Moni yhteiseksi huomattu piirre on tietenkin jo ikään kuin valmiina, osana omaa temperamenttia. Olisihan se vähän hölmöä ajatella, että meissä ei olisi mitään samaa aikuisiällä. Jotkut piirteet saavat mut turhautumisen partaalle, mutta lähinnä huvittavassa mielessä! Naurattaa, että teini-iässä sitä ihan oikeasti kuvitteli, että pystyy vaikuttamaan kaikkeen, eivätkä jotkut ajatus- ja käytösmallit ikinä saavuttaisi mua :D. No, elämä opettaa, ja onneksi olen saanut aikamoisen lottovoiton silloin kun äitejä jaettiin!

Tajuan kyllä tosissaan vuosi vuodelta vahvemmin sen, miten kiitollinen olen siitä, että olen saanut elää turvallisen ja rakastetun lapsuuden. Luulen, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän olen oman äitini kaltainen. Ja uskon, että se tapahtuu myös monille muille. Se saattaa aluksi ärsyttää, mutta loppujen lopuksi, ketä muuta sitä haluaisi edes muistuttaa? Osaahan äidit olla välillä vähän raskaita, mutta ehkä me kaikki joskus ollaan! Itse en tätä ainakaan uskalla kieltää :D

Ihanaa äitienpäivää kaikille äideille, eniten omalleni! Nautitaan auringosta ja toistemme seurasta!

Maija