Anteeksi jälleen pieni postaustauko! Toukokuu saapui hujauksessa, ja näillä näkymin se myös menee samaa tahtia ohi. Kiirettä pitää, ja kisojen ja kaiken muun jälkeen niin sanottu normaali arki on alkanut taas rullata. Ja onhan täällä päästy sairastelujen jälkeen takaisin treenienkin pariin oikein urakalla! On se kyllä upea tunne, kun energiatasot nousevat ja harjoittelu tuntuu taas siltä, että se kehittää.

Ensimmäiset viikot kisojen jälkeen ovat niin henkisesti kuin fyysisestikin aina todella vaikeita, ja sitä aikaahan tässä parhaillaan elellään. Nälkä ei nimittäin lähde syömällä, eikä makeanhimo karkilla. Jokaisen aterian jälkeen on sellainen olo, että olisi voinut syödä vaikka triplasti enemmän, mutta luonnollisesti se ei kannata, ellei halua heittää kaikkea työtä hukkaan muutamassa viikossa. Oman kropan toimintaa ja herkkyyttä täytyykin tuntea, että tietää mitä se kestää ja mitä ei. Itse en esimerkiksi voi vetää mitään överi-herkkupäiviä, tai se kostautuisi hyvin nopeasti. Oikeaa ruokaa on kuitenkin lisätty sen verran, että kehon miinustila alkaa helpottaa. Mutta koska niin sanottua ”nälkävelkaa” on kerätty sen puolen vuoden verran, on nälän tunnekin luonnollisesti vielä jonkin aikaa läsnä. Se kuuluu asiaan, mutta on välillä sietämätöntä. Haluan olla rehellinen, koska itse ainakin koen itse kilpailuihin valmistautumisen olevan paljon helpompaa kuin dieetistä palautumisen. En ole nimittäin missään vaiheessa dieettiä ollut niin nälkäinen kuin tällä hetkellä olen.

Kropan kokonaisvaltainen palautuminen kisakunnosta vaatii aina henkistä kanttia, sekä taitoa tykätä itsestään. Keho muuttuu, ja kun on katsonut puoli vuotta päivä päivältä kiristyvää kroppaa, on sen pehmeneminen välillä vaikeaa hyväksyä. Itselläni on tämän suhteen mennyt tähän asti yllättävän hyvin, mutta asia ei aina ole ollut niin. Kriisipäiviäkin on, mutta pääsääntöisesti olen vain nauttinut lisääntyneestä energiasta arjessa. Peilistä takaisin katsoo nainen, joka näyttää vahvalta ja hyvinvoivalta. Dieetillä tätä ei voinut loppupuolella ihan joka päivä allekirjoittaa 😀

Ajatukset ovat myös heitelleet aikamoista vuoristorataa näiden viikkojen aikana. Kun tunteet menevät laidasta laitaan, se on aika uuvuttavaa. Olenkin tällä hetkellä äärimmäisen tyytyväinen siihen, että homma alkaa edes vähän helpottaa. Kisojen pettymykset on pikkuhiljaa käsitelty, ja jatkoa en ole miettinyt. En sitten ollenkaan. Saa nähdä, mitä tulevaisuus tuo kisaamisen osalta tullessaan. Ikuisen epäonnistujan rooli alkaa ainakin olla nyt niin nähty. Valmistautuminen vie aina todella suuren osan arjesta, joten haluan olla 100% varma siitä, että homma antaa taas jotain. Olen silti ollut todella tyytyväinen kisavalmistautumiseeni, ja sen suhteen homma toimi loppuun asti. Ihan heti ei kuitenkaan ole sen aika, että aloittaisin uudestaan. Tällä hetkellä haluan vain treenata kovaa ja nauttia myös muista elämän osa-alueista. Treeni pysyy edelleen kehittävänä ja nousujohteisena, sillä se on itselleni mieluisin tapa, koska haluan kehittyä jatkuvasti. Tavoitteita on paljon. En halua myöskään poissulkea energiaa miltään, mikä nyt tuntuu mieluisalta. Kesää odotan suurella innolla! Mukavaa on myös, kun elämä ei ole koko ajan niin aikataulutettua, vaan spontaanimmillekin päätöksille on aikaa ja mahdollisuus.

Kävin viime viikonloppuna Vantaalla myös Fitnessmalli 2018 casting- tilaisuudessa, johon oli noin 500 hakijan joukosta valittu 40 naista. Olen ylpeä siitä, että pääsin edes tuohon vaiheeseen, ja taso oli castingissa aivan tajuttoman kova. Kun jatkopaikkaa ei tullut, oli edessä jälleen uusi pettymys käsiteltävänä. Finaaliin päässeet ansaitsivat todellakin paikkansa, mutta se ei poista omaa tunnettani siitä, että olin taas epäonnistunut. Onneksi olin sopinut jo ystävien kanssa ajan viettoa samalle viikonlopulle, joten ajatukset sai todella hyvin pois negatiivisuudesta. Kotiin palatessa ne kuitenkin iskivät taas vasten kasvoja. Olen itse sitä mieltä, että tunteet täytyy käsitellä, ja niiden täytyy antaa tulla. Muuten ne kalvavat sisällä, ja pahimmassa tapauksessa vaikuttavat paljonkin tekemiseesi tulevaisuudessa. Kun tunteiden antaa tulla rehellisesti ulos, puhdistaa se sisintä aivan järjettömästi. Näin kävi myös mulle, ja elämä luonnollisesti jatkuu. Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä, eikös se niin mene? Ei nyt sentään, mutta kyllä olo on aika ajoin ollut suoraan sanottuna lannistunut. Tällä hetkellä saan paljon voimaa treenaamisesta, koska se on ollut aina mulle myös eräänlaista terapiaa. Ainoa paikka, jossa saa ajatukset hetkeksi pois ihan kaikesta muusta.

Omien intohimojen toteuttaminen ja unelmien jahtaaminen kuitenkin jatkuu, sillä se on omassa hyvinvoinnissani merkittävä osa-alue. Treenaaminen tuntuu edelleen yhtä hyvältä, sitä motivaatiota olisi todella vaikeaa tappaa. Töiden parissa kuluu myös tässä kuussa paljon aikaa, sillä monet asiat tapahtuvat juuri toukokuussa, ja yleensä aika nopealla varoitusajalla. Toisaalta on ollut kyllä hyvä, että töitä on riittänyt, sillä sen avulla olen saanut myös muuta ajateltavaa.

Tarkoitus on toteuttaa menossa oleva palauttelujakso niin hyvin kuin mahdollista, jotta oma kroppa ei tuntuisi aivan vieraalta. Sekin tie on nimittäin tallattu, eikä liian nopea peilikuvan muuttuminen toiminut mulla. Ruokaa on kuitenkin koneessa jo aika paljon, joten ei tässä enää dieetillä olla. Kesällä haluan olla peiliin katsomisen kestävässä kunnossa, ja nauttia treeneistä ja hyvästä toimintakyvystä. Siisti kunto on jokaisen mittapuulla eri asia, ja itse aion käyttää tässä omia määritelmiäni. Asia on kuitenkin niin, että tässäkin asiassa haluan olla parempi kuin viimeksi olen ollut. Kehitettävää on monella osa-alueella, mutta erilaiset tavoitteet pitävät myös tekemisen nousujohteisena. 

Mutta halusin tosiaan vähän tulla kirjoittelemaan tämän hetkisiä kuulumisia, ja ehkä samalla kirjoitella vähän omiakin ajatuksia auki. Helppoa ei ole ollut, mutta palautuminen ei olekaan kuin vasta alussa. Yleisfiilis on kuitenkin positiivinen, ja pahoja päiviä tulee kaikille. Nautin elämästä silti tällä hetkellä täysin siemauksin, eikä nuo yhtäkkiä saapuneet lämpöasteetkaan ainakaan meininkiä huononna 😉 Itselläni on tänään töistä vapaata, ja aamun aloitin parhalla mahdollisella tavalla; aamulenkillä koiran kanssa auringonpaisteessa. 

Noin viikon kuluttua perheemme myös kasvaa, kun pieni staffi-vauva haetaan viimein kotiin! Aika on mennyt uskomattoman nopeasti, enkä malttaisi millään enää odottaa. Kesä täyttyykin koiran kouluttamisesta ja perheen kanssa ajan viettämisestä, mikä kuulostaa omaan korvaani aivan täydelliseltä! Perhe on kaikista tärkein, ja aion keskittää huomioni nyt entistä enemmän siihen. Viikonlopusta on hyvä aloittaa, kun suuntaamme Mikkeliin äitienpäivän viettoon. Luvassa on ainakin grillikauden avaus, ei ole hiiligrillin maun voittanutta.

Ihanaa helatorstaita teille, toivottavasti kaikkien päivästä tulee hyvä, kuluipa se sitten töissä tai vapaalla!

Maija