Täytän tänään 27 vuotta, ja olen elämässäni hyvin mielenkiintoisessa pisteessä. Koen vahvaa tunnetta siitä, että olen jonkinlaisessa risteyksessä monenkin osa-alueen kannalta. Kulunut vuosi on saanut minussa todella paljon ajatuksia aikaan, liittymättä kuitenkaan pelkkään ikääni. En koe olevani kriisissä, vaikka 30 vuoden virstanpylväs lähestyykin kovaa vauhtia. Koen päinvastoin olevani parhaassa iässä toteuttamaan unelmiani ilman jatkuvaa epävarmuuden tunnetta, ja rakastan sitä! Mitä kaikkea tämä mennyt vuosi ja elämä yleensäkin sitten onkaan opettanut?

Oman itsensä kuuntelu

Tänä vuonna lopetin muiden ihmisten miellyttämisen, ja aloin elää omien tahtotilojeni ja kiinnostuksen kohteideni mukaisesti. Muutoksia on luvassa varmasti paljon, mutta en ole niistä peloissani, vaan pikemminkin hermostuneen jännittynyt. Hyvällä tavalla. Sellaisella, että aion puskea läpi harmaan kiven saadakseni asiat rullaamaan. Motivaationi intohimojani kohtaan ei ole koskaan ollut näin korkea, ja tavat saavuttaa omia tavoitteita ovat konkretisoituneet. Olen kuluneena vuonna tutkiskellut itseäni enemmän kuin koskaan, ja löytänyt ihan uusia piirteitä itsestäni. Mielenkiinnonkohteeni ovatkin tosiasiassa jotain ihan muuta kuin olin itselleni uskotellut, ja matka niitä kohti on nyt alkamassa.

Olen iloinen, että olen uskaltanut kuunnella itseäni vaikeissakin päätöksissä ja luottaa enemmän ja enemmän intuitioon. Olen myös kiitollinen siitä, että ympärilläni on tänä päivänä sellaisia ihmisiä, jotka tukevat valintojani sataprosenttisesti. Kuitenkin pidän myös tärkeänä, että minun ei anneta lähteä ”soitellen sotaan”, vaan päätöksiäni kyseenalaistetaan ja minun täytyy miettiä perusteluja niille valinnoille, joita elämässä teen. Tämä luo hyvän pohjan myös jatkosuunnitelmille, kun motiivit ovat selvillä! Se opettaa ajattelemaan sydämen lisäksi myös järjellä sitä, miten asioita kannattaa konkreettisesti lähteä toteuttamaan. Suunnittelu on kaiken a ja o!

Urheilijan identiteetin vahvistuminen ja terveys

Intohimoni urheilua kohtaan on luonnollisesti säilynyt ja kasvanut entisestään aivan uusiin mittasuhteisiin. Urheilu antaa niin paljon minulle, etten ikinä pysty sitä varmaan edes täysin ymmärtämään. Toimintatapani tulevat selkärangasta, eivätkä kuormita minua henkisesti, vaan päinvastoin pitävät minut järjissäni. Olen iloinen, että rakkaus urheiluun, nimenomaan fyysisesti todella kuormittavaan urheiluun, on löytänyt minut.

Urheilu tulee aina olemaan osa minua, vaikka tietenkin sen luonne voi vuosien kuluessa muuttua. Tällä hetkellä kilpaurheilu ja itsensä fyysinen kehittäminen ovat prioriteettilistani kärkipäässä. Tänä vuonna on menty taas hurjasti eteenpäin, ja asioita tehdään koko ajan fiksummin ja paremmin. Terveys on ollut pääsääntöisesti hyvää, lukuun ottamatta korvan alueen mystisiä vaivoja ja huimausoireita. Optimistisesti kuitenkin uskon, että syyt niihin vielä löytyvät. Arvostan sitä, että olen niistä huolimatta päässyt treenaamaan kovaa ja kuormittavasti, saamalla paljon kehitystä joka paikkaan. Kovaa työtä se on, eikä mikään tule ilmaiseksi, mutta jos siitä tosissaan nauttii, on se sen kaiken arvoista!

 Itse olen aina halunnut haastaa itseni äärirajoille nimenomaan urheilun kautta, kuitenkin käyttäen järkeä koko ajan paremmin. Järkeä täytyykin käyttää, jos haluaa pystyä urheilemaan niin paljon kuin minä. Aina ei voi vetää maksimisuorituksia, mutta treeniä voi monella eri osa-alueella parantaa päivittäin. Olen mielestäni tällä hetkellä siinä pisteessä, että tuntemus omaa vartaloani ja sen toimintaa kohtaan on jo todella hyvää. Se mahdollistaa sen, että treenit ovat koko ajan nousujohteisia ilman, että kroppa kärsii siitä väärällä tavalla.

Henkinen hyvinvointi

Paljon puhetta herättänyt aihe, joka on kuitenkin todella monimutkainen. Itse teen töitä joka päivä henkisen hyvinvointini eteen niin konkreettisilla teoilla kuin ajatuksenkin tasolla. Muokkaan elämääni itselleni mieluisammaksi koko ajan, ja teen jatkuvasti suunnitelmia tulevaisuuden varalle. Pyrin olemaan parempi ihminen myös läheisilleni. Ajanpuute on vahvasti läsnä tällä hetkellä arjessa, sillä tekemistä on niin paljon. Tiedostan kuitenkin, että tämä vaihe on elettävä, jos haluaa saavuttaa jotakin uutta tulevaisuudessa. Onneksi myös läheiseni ymmärtävät tämän, ja varsinkin mieheni on ollut erittäin tärkeä tuki minulle.

Olen miettinyt omaa hyvinvointiani viime aikoina todella runsaasti. Olen tietoisempi omista ajatusmalleistani ja niistä asioista, joita minun itseni täytyy työstää voidakseni päivä päivältä vielä paremmin. Jokaisella on varmasti parannettavaa, ja itse olen jatkuva ”work in progress”. Uskon, että tulevan vuoden aikana otan tässä asiassa isoja harppauksia eteenpäin. Into oppia itsestä lisää on ainakin valtava! Myös kaikki menetelmät ja keinot paremman henkisen hyvinvoinnin tavoitteluun kiinnostavat kovasti, ja esimerkiksi kirjallisuudesta löytyisi varmaan sata teosta, jotka haluaisin omaan hyllyyn välittömästi.

Itsensä hyväksyminen

Tämän uskon oppineeni todella vasta kuluneen vuoden aikana. Olen aikaisemmin määritellyt itseni aika vahvasti muiden mielipiteiden ja ulkoisten olettamusten kautta. Enää oman itseni hyväksyminen ei liity myöskään vartalooni, vaan enemmänkin siihen, mitä pääni sisällä tapahtuu. Vaikka osaan vaatia itseltäni todella paljon ja olla ankara itselleni, niin olen samalla myös oppinut olemaan armollisempi. Käykö järkeen? Nämä ovat toki asioita, joita on aika vaikea selittää, kun muut eivät pääse oman pään sisään.

Olen sitä mieltä, että jos oma ulkoinen olemus ei miellytä ja aiheuttaa ylimääräistä stressiä, kannattaa asialle ehdottomasti tehdä jotain. Samalla tulee kuitenkin muistaa, että itseään ei rakasta lopulta yhtään enempää, jos sitä ei ole tietoisesti mielessään prosessoinut ja opetellut. Ulkoiset tavoitteet voivat toki viedä ajatuksia siihen suuntaan, ja kannustankin kaikkia tavoittelemaan sitä unelmavartaloa! En kuitenkaan hyvinvoinnin kustannuksella. Vaikka itse urheilen lajissa, joka on todella ulkonäkökeskeinen, en koe määritteleväni itseäni vartaloni kautta. Enää. Uskon, että tämä ajatusmaailman muuttuminen on vaikuttanut pelkästään positiivisesti myös treenituloksiini, sillä kehitystä on ainakin tahkottu jatkuvalla syötöllä, ilon kautta! ”Work out because you love your body, not because you hate it”.

Voisi siis sanoa, että elämä 27- vuotiaana maistuu erittäin hyvältä! Jos vuodessa on tapahtunut sisäisesti jo näin paljon, en malta odottaa mitä tulevat vuodet tuovatkaan tullessaan! Siispä hyvää synttäriä mulle!

Onko myös teidän ajatuksissanne samantapaisia prosesseja meneillään?

Maija