Kerroinkin jo juhannus-postauksessa, että aion viettää ajan viiden koiran ympäröimänä. Perhepiirissämme on useita koiria, tarkalleen ottaen miehen puolella. Itselläni ei lapsena koskaan ollut lemmikkiä, johtuen äitini pahoista allergioista. Itsekin olen allerginen useille eläimille, eniten kissoille. Niiden lähellä en pysty olemaan kuin hetken, ennen kuin silmät turpoavat muodottomiksi.

 Olen pienestä pitäen ollut t-o-d-e-l-l-a eläinrakas, ja olisin varmaan antanut mitä vain, jos olisin saanut koiranpennun. Koirat olivat aina itselleni lähimpänä sydäntä, ja ilmoitinkin lapsena, että heti kun muutan omilleni, otan oman koiran. Ja niinhän siinä sitten kävikin, kun tapasin mieheni ja muutimme yhteen. Mieheni vanhemmilla oli suhteemme alkuaikoina kolme koiraa, josta olin tietenkin aivan haltioissani. Fun fact muuten tähän väliin; kun tapasin mieheni, hän käytti seuraavaa repliikkiä kutsuessaan mut kotiinsa: ”Meillä on muuten kolme koiraa, joista yksi on ihan pentu”. Että sori äiti, vaikka aina varoittelit lapsena, ettei sellaisten miesten matkaan saa lähteä, jotka houkuttelevat autoonsa koiranpennuilla, tyttäresi teki juuri niin!

Meidän tyypit <3

Alkuperäisestä kokoonpanosta kaksi karvaturria on jo sateenkaarisilloilla, mutta tällä hetkellä appivanhemmilla on kuitenkin kaksi kerrynterrieri-tyttöä. Mieheni veljellä taas on amstaffi-poika, ja siihen kun lisätään meidän kaksi staffia, tyttä ja poika, on kasassa aikamoinen lauma. Kun siis käymme kotipaikkakunnalla Mikkelissä (josta olemme muuten molemmat kotoisin), saamme nauttia koko porukan läsnäolosta.

Koko lauma koossa! Amerikanstafordshirenterrieri, kaksi kerrynterrieriä ja kaksi staffordshirenbullterrieriä

Osa varmaan miettii, että miten ihmeessä saamme pidettyä lauman kasassa, kun kaikki viisi ovat yhtä aikaa koolla? Koirat tulevat onneksi todella hyvin keskenään toimeen, ja Sansakin on sujahtanut porukkaan toistaiseksi vielä tosi hyvin. Tietenkin tulee tiedostaa se, että kun Sansa kasvaa, on kasassa kolme aikuista narttua, joka saattaa aiheuttaa hankaluuksia, jos niitä ei osaa ennakoida. Toivotaan kuitenkin, että niin ei käy! Avain tämän toimivuuteen on mielestäni se, että kaikkien koirien omistajat osaavat lukea omia koiriaan hyvin. Jokainen tietää, miten oma eläin reagoi mihinkin tilanteisiin, ja tilanteita osataan arvioida jo ennalta. Esimerkiksi urokset, eli meidän Unto ja mieheni veljen koira, tulevat pääsääntöisesti yllättävänkin hyvin toimeen, mutta on tiettyjä tilanteita, joissa niiden kontaktia täytyy varmuuden vuoksi rajoittaa, ettei tulisikaan mitään isompia konflikteja. Mitään isoja juttuja ei siis ole koskaan onneksi tapahtunut, mikä on varmasti juuri ennakoinnin ansiota. Eläimistä kun ei kuitenkaan koskaan tiedä. Nyt vielä, kun meidän Untolla on Sansa, jota se suojelee kovasti, on asioita katsottava vielä tarkemmin.

Eläimiä on myös hyvä pystyä jakamaan eri tiloihin talon sisällä. Usein koirat rauhoittuvatkin paremmin, kun kaikki eivät pyöri toistensa jaloissa. Ja kun koirat ovat rauhallisia, ei ihmistenkään tarvitse koko ajan olla valppaana siltä varalta, että jollain menisi vähän turhan lujaa. Viiden koiran yhtäaikainen riehuminen voisi olla nimittäin aika mielenkiintoista…Onneksi nyt kesällä voi olla enemmän ulkona!

Meidän ”lauma” on kyllä ihan paras, ja nämä tyypit rikastuttavat elämääni enemmän kuin uskottekaan. Olenkin joskus maininnut, että pidän koirista enemmän kuin useimmista ihmisistä 😀 Miten niin outo introvertti?

Maija