Hellurei ja hikistä viikonloppua! Rakastan muuten näitä kuumia ilmoja ihan senkin vuoksi, että urheillessa saa oikein kunnon hien pintaan! Olen helposti palelevaa tyyppiä, joten on sanomattakin selvää, että hengaan mieluummin lämpimässä kuin kylmässä. Myös treenatessa. Tukala ilma on eri asia, sillä jos happi ei kulje, ei kulje treenitkään, mutta ai vitsit sitä tunnetta, kun joka paikka oikein valuu hikeä.

Joka tapauksessa, ajattelin vähän kertoilla, että kuinkas siellä treenirintamalla oikein hurisee, ja minkä tyylistä settiä tulee nykyään tehtyä. Kisoihin valmistautuessa treenit keskittyivät ihan puhtaasti siihen, miten saadaan paras paketti tuotua lavalle. Kun on selkeä päivämäärä, joita kohti mennä, tämä tyyli motivoi, mutta täytyy kyllä myöntää, että olen aina vähän kapinoinut pelkkää kisaamista varten tehtäviä asioita kohtaan. Olen aina nauttinut urheilusta juuri sen tekemisen ja fiiliksen takia, en siksi, että olisin menossa kilpailemaan. Salilla treenaaminen on itselleni ehdoton ykkösjuttu, mutta lisäksi nautin myös ulkoilusta kovasti. Kisakaudella varsinaiset aerobiset harjoitukset tein silti sisällä, HIIT-tyyppisesti, eli lyhyinä sykettä rajusti nostavina rykäyksinä, jotka toimivat kohdallani hyvin. Salitreeneissä pyrin tekemään liikkeet mahdollisimman hyvin niin, että tekniikka pysyy koko liikkeen ajan kunnossa. Näin ollen kuormat eivät luonnollisestikaan olleet kovin suuria, mutta tuntuma tehtävässä lihaksessa taas taattu.

Tällä hetkellä koen, että tuosta vaiheesta oli hyötyä, koska nyt voin hyvällä omallatunnolla sanoa, että tekniikat ovat kunnossa. Olen pystynyt lisäämään kuormaa asteittain jo reilusti, ilman että tekniikka kärsii. Nöyryys rautaa kohtaan on edelleen olemassa, sillä en halua tehdä vajaasti tai loukkaantumisriskin alla mitään. Olen onnekseni säästynyt pahimmilta loukkaantumisilta tähän asti, ja toivon niin olevan myös jatkossa. Muistan, kun aloitin käymään salilla, ja silloin painojen suuruus määritti paljonkin treenin onnistumista. Nykyään arvostan voimaa vain silloin, kun liike osuu tehtävään lihakseen ja tekniikka ei petä. Jos tekisin esimerkiksi uuden ennätyksen jollakin suurella painolla, mutta tietäisin itse, että tekniikka ei ollut hyvää, en arvosta tätä suoritusta juurikaan. Punttien nostelussa onnistunut treeni voidaan mitata niin monella eri tavalla, ja itselleni varsinainen voima ei ole enää ensimmäisenä.

Aerobista harjoittelua teen myös nyt, sillä tykkään siitä ihan todella. HIIT-treenit ovat muuttuneet ulkoiluksi, pitkiksi lenkeiksi koiran kanssa joko kävellen tai juosten. Teen aerobista useamman kerran viikossa, koska koen, että näin hapenottokykyni pysyy parempana ja kuntokin siistimpänä. Koirakin vaatii liikuntaa, ja onhan kesällä ulkoilu nyt vaan huippua! Olen käynyt lenkillä aamuisin, koska silloin ei ole vielä liian kuuma koiralle, ja kroppanikin on tottunut siihen. En ajattele ajankohtaa rasvanpoltollisesti, vaan puhtaasti mieliteon vuoksi.

Treenataan mieheni kanssa yhdessä oikeastaan kaikki salitreenit, mikä on ollut omaa kehitystäni ajatellen paras päätös tähän asti. Aloitettiin säännöllinen yhdessä treenaaminen joskus vuosi sitten, ja kehitys sen jälkeen on ollut ihan selkeää. Vaihtelemme treenien sisältöä ja suoritustyylejä joka kerta, pitäen kuitenkin saman lihasjaon. Välillä saattaa olla vaikka suoria sarjoja, hieman pidemmillä palautusajoilla, ja välillä esimerkiksi pelkkiä supersarjoja. Usein harjoitukseen kuuluu yksi tai kaksi isompaa ”perusliikettä”, ja muutamia eristävämpiä. Mietimme aina treenien sisällön samana päivänä, kuunnellen sitä, mitä keho sanoo. Tietenkin, kun kyse on kahdesta hyvin erilaisen kropan ja aineenvaihdunnan omaavasta ihmisestä, täytyy molempien osata kuunnella myös itsekkäästi vain itseään. Jos toinen ei halua vetää maastavetoa ja toinen palaa halusta päästä vetämään, niin sitten teemme niin. Mikään ei ole valmiiksi ylös kirjattua, ja joskus suunnitelmat muuttuvat treenin aikana myös lennosta. Tämä tyyli sopii meille, sillä pelaamme yhteen niin muussa elämässä, kuin treeneissäkin kuin rasvattu.

Voisi siis sanoa, että hyvin kulkee! Treenaaminen on mielekästä, motivoivaa ja kehittävää. Nyt, kun ruokamäärätkin ovat suuria, on energiaa haastaa itseään taas ihan uudella tavalla. Nautin tästä vaiheesta todella paljon ja uskon, että tällä fiiliksellä ja tyylillä mennään eteenpäin vielä kauan. Nautin treeneissä myös tietynlaisesta ”vapaudesta”, jolloin mitään ei tarvitse miettiä oman jaksamisen tai dieetin mukaan. Ei ole oikeastaan väliä, treenaako aamulla vai illalla, sillä energiaa riittää pitkin päivää.

Tällä hetkellä treeni on priorisoitu arvoasteikolla korkealle, mutta se ei ole koko elämä. Olen tajunnut sen, että treeni voi edelleen kehittää ihan yhtä hyvin, ellei paremminkin, vaikka sen ajattelemiselle ei uhraisikaan jokaista valveillaolohetkeä. Silloin kun mietitään, mietitään kunnolla, ja sen jälkeen suoritetaan harjoitus mahdollisimman hyvin. Sen jälkeen on aikaa muullekin elämälle, mikä tuntuu juuri täydelliseltä.

Onko teillä muuten jotain, mistä haluaisitte kuulla lisää treeniin liittyen? Laittakaa rohkeasti viestiä, jos tulee ideoita mieleen!

Maija