Kuva täältä

Nyt kun työ-minäni on hetkeksi laitettu tauolle, on fiilis aika jännä jälleen kerran. Työ on yksi suurimmista omaa aikaa rajoittavista tekijöistä, ja monesti sitä huomaa perustelevansa, että ei ole saanut jotain aikaiseksi, kun on ollut niin paljon töitä. Todellisuudessahan tämä on omalla kohdallani aika puppua (säännölliset viikkotunnit), mutta työ kuormittaa kuitenkin sen verran, että aikaa ei ylimääräiselle aina jää. Urheilu on omalla prioriteettilistallani ykkösenä, ja työstä riippumatta hoidan aikaa sille. Kuten jo aiemminkin olen kirjoittanut, urheilu on mulle tärkein itseni ilmaisun keino.

Nyt kuitenkin ollaan siinä tilanteessa, että aivokapasiteetista jää tilaa myös sille kaikelle muulle, jota ei normaalisti arjessa tule tehtyä. Luovuus alkaa kukkia ihan eri tavalla, ja tekisi koko ajan mieli saada jotakin uutta aikaan. Itselläni tämä rinnastuu piirtämiseen ja erilaisten kirjojen ja podcastien kuunteluun. Olen hyvin taiteellinen ja visuaalinen ihminen, mutta en ole näitä asioita priorisoinut joka hetki kovinkaan ylös. Sisimmässäni ne kuitenkin koko ajan ovat läsnä, ikään kuin odottavat sitä hetkeä, että mulla on niille taas energiaa ja mieleni on avoimempi. No, nyt on se hetki. Mieli pursuaa erilaisia ideoita, mitä lähteä toteuttamaan!

Kodin ensimmäinen itse tekemä taulu. Näin kyseisen lauseen jossain, ja päätin, että se on saatava seinälle.

Meidän kodissahan taulut ovat oikeastaan kaikki mun itse tekemiä. En ole löytänyt haluamiani mistään, joten olen mieluummin tehnyt itse kuin maksanut maltaita ja teettänyt. Samalla olen saanut toteuttaa itseäni, win-win-tilanne siis! Kaikki tekeleet eivät missään nimessä pääse kehyksiin, mutta joskus tulee niitä onnistumisiakin, jotka ruokkivat luovuutta tietenkin lisää. Teen taulut pääsääntöisesti puuväreillä, mutta esim. tekstit saatan tehdä tussilla. Puuvärit ovat mulle kaikista paras väline, varsinkin kun omistaa hyvät sellaiset, joilla pystyy myös ns. ”maalaamaan” veden kanssa.

Makuuhuoneen seinän kollaasi, samaa värimaailmaa 

Keittiön seinälle pääsi kolme kilpikonnaa. Näitä oli tosi hauska tehdä!

Vierashuone

Huomaan kuitenkin myös oman luonteeni vajavaisuuden silloin, kun alan työstää. Olen pohjimmiltani kova suunnittelemaan, ja sinne päin tekeminen ja ”kunhan nyt piirrän”-asenne ei meinaa oikein toimia. Yritän opetella koko ajan olemaan spontaanimpi myös tässä asiassa, sillä kaikesta ei tarvitse syntyä täydellistä lopputulosta tai uutta kuvaa seinälle. Joskus on hyvä vaan antaa mennä. Toimii muuten muillakin elämän osa-alueilla, ja vaatii itseltäni myös siellä harjoitusta. Tykkään siitä, kun mulla on selkeä suunnitelma, jonka pohjalta lähden tekemään asioita. Piirtämisessäkin saatan etsiä erilaisia aiheita päiväkausia, sen sijaan että ottaisin kynän käteen ja aloittaisin. Uskon, että tämä johtuu siitä, että rakastan piirtää mallista. En koskaan piirrä täysin samanlaista kuin mallikuva, vaan saatan muuttaa moniakin asioita omassa työssäni, mutta malli on kuitenkin aina olemassa jollakin tasolla.

Tämä kaveri on mun ehdoton lemppari! Olin ylpeä itsestäni kun sain tämän valmiiksi, vei nimittäin suhteellisen paljon aikaa!

Toivoisin, että tämän kesän aikana saisin useamman työn valmiiksi, ja pääsisin kunnolla siihen flow-tilaan, joka piirtäessä tulee. Se on jotain äärettömän rauhoittavaa ja rentouttavaa! Ei vaadita kuin hyvä äänikirja, kynät ja paperi, ja mulla on hyvä olla.

Nautitaan siis näistä kylmistä ja sateisistakin päivistä, sillä silloinkin löytyy vaikka mitä ihanaa tekemistä, jota ei helteillä malttaisi millään tehdä!

Miten sä ruokit luovuutta?

Maija